retken toinen päivä

 

Aamulla sataa kun herään ensimmäisen kerran. Torkahdan uudelleen tunniksi, sitten onkin jo taivas sininen.

Jukka kertoo, että sopuli oli yöllä käynyt syömässä sämpylämurut louteen edustalta! Minä se vaan nukuin

tyytyväisenä, vaikka mies oli uhitellut jyrsijän leiristä.

 

Vielä eilen tunsin itteni hieman toipilaaksi, mettäyö on parantanut meidät molemmat. Sytytämme tulet ja

nautimme aamusta. On täysin tyyntä

 

Pajupuskat loistavat

 

Lähdemme laiskasti matkaan. Minulla ei ole kokeeksi kävelysauvoja mukana ja kyselen mieheltä, että mitä ihmettä käsillä tehdään?

Ne vaikuttavat olevan epämääräisiä turhakkeita. Yritän säilyttää niitä jossain..

 

Löydetään kanto, jonka ympäristö on kaivettu esiin. En halua spekuloida, että mikä kookas eläin se on ollut.

 

Yllätämme kahdeksan riekon parven. Yksi onneton törmää hieman kauempana olevaan poroaitaan niin, että höyhenet

pöllyää. Kiljahdamme jotta varo!! Riekkoparka tekee kaaren ja törmää samaan aitaan uudelleen. Molemmat kiljaisemme

myötätuskasta. Hetken hiljaisuuden jälkeen taaperramme aidalle. Riekkorukan silmät räpsyävät ja siivet hieman liikkuvat.

Mietimme armokuolemaa ja mahdollisuutta siihen, että kaverilta olisi vain ilmat pihalla. Voiko riekolla olla ilmat pihalla?

Päätämme olla enempää puuttumatta luonnon kulkuun ja jatkamme matkaamme kuva riekosta mielissämme.

Voi harmitus ja surkeus! Toivottavasti hän vielä toipuu.

 

Nousemme hieman ylemmäksi joesta.

 

Maa on tulessa

 

näitä ei voi olla kuvaamatta

 

eikä näitä

tää nyt on vähän liikaa..

 

Jossain takaraivossa on muistikuva, että huomenna olisi sadepäivä. Päätämme nousta ylös Lauravaaralle.

 

Lehdet ovat jo osittain tippuneet

 

Kuinka näitä voisi olla kuvaamatta??

 

Tuolla on Stuorrabogoaivi kavereineen!!

 

Jätämme kuitenkin Guovzuroaiville nousemisen väliin, vaikka se onkin hurjan värinen.

 

Inarijoki ylempää

 

Ei kalastuta, mutta ihastuttaa

 

Sitten nousee sumu, alkaa pohjoinen ilmavirtaus

 

Laskeudumme alas jyrkkää rinnettä ja tuntuu siltä, että jalat pyörivät kengissä siinä menossa.

 

Saavumme kuuden aikoihin Stuorraäytsin porokämpälle, se on kauniimpi kuin koskaan.

 

Illan alkupalana on voissa paistettu ruisleipä lämmitetyllä luomuvalkohomejuustolla ja lakkahillolla, joka huuhdellaan alas

portviinillä. Olen kuksallisesta iloisessa huppelissa.

 

kolmas päivä