Karigasniemeltä Tirroon

 

25.6.2006 yhä

Karigasjoen yli taas siltaa pitkin. Kaunista hienoa mäntymetsää kavutessa ylös ylängölle pois Inarijoen laaksosta.

Keulii pahasti, huomiseksi on tulossa sadepäivä ja haluan!!! nähdä maisemat Avzegasoaivin päältä. Ailigas suojaa

kulkua koko päivän. Mietin kaikkia heitä ennen karttoja ja kompasseja, jotka ovat turvanneet kulkunsa tuohon tunturiin.

 

 

 

Ailigas

 

Tirron postipolku risteää reittiä aina välillä. Yritän keksiä syitä miten voisin tarjota postipalvelua Inarin ja Karigasniemen

välillä, mutta en siitä elinkeinoa mitenkään keksi - pahus!

 

Vuorggotsearavdsin ylitys teettää hieman työtä, mutta samalla löytyy jonkun erakon upea leiri. Syntyy melkein

hätä hänestä, missä on kun ei ole selvästi ollut "kotonaan" hetkeen. Toisen kodista ei voi ottaa kuvaa kun ei ole

lupaa.

 

Tirron postipolku edessä, Ailigas takana

 

Muotka hurmaa :-)

 

Tällaista mystistä on täälläpäin.. Voi avaruutta, voi kauneutta, luonnon värisävyjä

 

:-)

 

Nupphir, oikeasti salainen  satulinna jossain siellä

 

 

Kuvat Avzegasoaivilta joka suuntaan, täysi 360 astetta

siis Avzegasoaivilta

 

ja tämäkin

 

 

ja tämäkin - huom jossain jo sataa

 

ja tämäkin

 

niin oli myös pari hyttystä siellä Avzegasoaivilla ;-)

 

näkyvyys on Paistuntureille, Lemmenjoelle, ihan minne vain

 

täällä on mitä hengittää

 

Tuolla suunnassa satoi, täällä on taivas sininen

 

JIHUU!

 

Vähitellen on pakko jättää tunturinhuippu. Pitkän päivän jälkeen  laskeutuminen suoraan Stuorraäytsin kämpälle.

Kiitos siitä. Vesikuopassa asuu sammakko :-) Pyydän saada lupaa ottaa vettä ja tulkitsen hiljaisuuden myöntymykseksi.

 

Haikeeta, tää on viimeinen pätkä.

 

26.6.2006

Aamulla sataa, ei ole kiire mihinkään. Nuori mies tulee sateesta. Miellyttävä ihminen,  hieman väsähtänyt.

Kastelin osan itsetulostetuista kartoista eka iltana Utsjoelta lähdettäessä ja yhden suon ylitys on pieni

kysymysmerkki muutaman päivän päästä. Saan tutkia hänen Muotkan lakanaansa ja piirrän puuttuvat tiedot

oman karttaan. Hyvä juttu!

 

Harrasta kalastusta rotkojärvillä. Saan pienen viattoman taimenen, elämäni ensimmäisen. Kiitän elämää,

kalan omaisia, pyydän anteeksi, siunaan ruokaa, en ihan selvästi osaa suhtautua. Minusta ei taida tulla

suurta metsästäjää ikinä ja onneksi ;-)

 

Riekkoperhe on edessä, voi surkeus. Vanhemmat saavat täyspaniikin. On liian jyrkkää jotta pääsisi kiertämään heidät,

järvi tukki tien vasemmalta. He kulkevat edessä monta sataa metriä pikkujaloillaan ja houkuttelevat vaaran pois

poikasten luota. Yritän jutella ja selittää, mutta me emme ymmärrä toisiamme. Katumukseni olostani väärässä paikassa

 ja hätäni tilanteesta (menkää nyt hemmetti takaisin jo, joku muu voi ahistella lapsianne) hälvenee kun he ylilentäessään

päästävät suht räkäisen naurun. Uskokaa tai älkää. Mutta pitäähän moista harhautusta juhlia ;-)

 

Nyt on jarruteltava. Tää ei saa loppua ennen aikojaan. Ensimmäinen sopiva leiripaikka 314,1 järven eteläpuolella

lähteen lähellä purojen risteyksessä tipauttaa rinkan ja pystyttää leirin. Siellä kuulosti tältä

 

Tästä lähtee lähde

 

 

Kaunista. Vain kuusi astetta lämmintä, ei haittaa. Nuotio nautinnoksi. Haikeutta.

 

27.6.2006

Aamulla heräsin siihen, että oli valtavan kuuma. Aurinko porottaa. Ulos pussista ja vaatteet pois.

Nälkä!! Aamiaista ja sade. Hyvä juttu, mikä on parempaa kuin uni aamiaisen päälle.

 

Lounaan tilpehööriksi on auringonpaiste. Varovaista kävelyä, ei saa edetä paljon. Rauhassa nyt.

Kallioita maan pinnassa.

 

Maastosta tulee kivisempää, erilaista.

 

 

Nousu Storraoiville. Upea tuuli, maisemat pysäyttää katselemaan kauan.

Kielajoesta siika ensimmäisellä heitolla.  Leiri joen varteen. Iätöntä ja ajatonta. Nuotiolla ruokaa.

 

Yöllä alkaa ahistaa ja valvon pitkään. Reissu loppuu. Otan nukahtamislääkkeen.

 

28.6.2006

Herääminen auringonpaisteeseen

 

Koarvikodds ja Piekana-äytsi päivän ohjelmassa. Kerrassaan UPEAA.

 

Kovardikodds ja uurteet pohjoissuunnasta.

 

Näkymiä taaskepäin

 

Piekana-Äytsi saa mielikuvituksen ylikierroksille.

 

Solasta löytyy kodan ruoteet ja lunta. Täällä on oltu kauan. Hurja tunnelma!

 

Tähän voisi pystyttää kodin. Lampareeseen laskee putous.

 

 

 

Jääkauden jälkiä

 

Porotokka ja jääkauden upeat uomat

 

Porotokka laiduntaa, yksi poroista makaa ja vahtii nenä tuleen. Kun näkee vaaran, kai ääntää jotain ja koko tokka liikahtaa,

tuijotetaan puolin ja toisin, he arvioivat vaaraa. Lähtö tapahtuu yhtenä jäsenenä.

 

Päivän maisemat vaihtelevia ja kivoja. Paljon kukkia. Iltaa istuen auringossa. Leirissä ylhäällä, ei hyttysiä. Soitan pojalle.

Haaveilen. Haaveilen. Haaveilen.

 

Tämä on täyspäiväistä nautiskelua, tästä on askeettisuus kaukana. Paljon unta, hyvää ruokaa, ihania maisemia, tulilla istumista,

hymyä, naurua, ihanaa luontoa.

 

Näkymä patjalta kohti Tirroa. Minen lähe minnekään. Nukahdan nukahtamislääkeeseen aikani valvottuani.

 

29.6.2006

Yöllä porotokka menee ohi ihan läheltä. Murahtelevat ja tanner tömisee, hurjaa ennen kuin tajuan mistä on kyse.

 

Söin hirveästi eilen illalla,  enkä herännyt nälkäisenä.

 

Mä en halua lähteä kotiin, en halua!! En osaa esittää asiaani oikein. Mies on jotenkin heti niskan päällä:

"Nyt on aika lähteä kotiin. En ala sinua etsimään, huutelemaan perääsi erämaista ensimmäisillä syyspakkasilla.

Sinulla ei ole pidemmälle karttoja. Joskus on kuitenkin aika tulla kotiin. Se on sinulla nyt. Sinulla on lapsi, joka

on lähdössä armeijaan. Sinun on oltava läsnä."

En halua!! mutta myönnyn. Suunnistamisella ei ole yhtäkkiä mitään väliä. Tiedän että suunta on väärä, mutta so what.

Harharetket ei harmita.

 

Hirveän ison hauen saan jo kalliolle, mutta se puree poikki siiman. Ehkä me molemmat olemme helpottuneita.

Vaikka hän kuoleekin varmaan pian kuitenkin viehe leuassa.

 

Soita, ja paljon. Enemmän kuin missään muualla Muotkalla. Pulssi nousee hetkittäin kun ei osaa mennä hiljaa.

Olen likaisempi kuin koskaan.

 

Ei tämä missään  nimessä ole tehnyt minusta parempaa ihmistä. mutta ehkäpä onnellisemman ;-)

 

Olen sopeutunut tähän täysin ja täydestä sydämestäni. Voisin jatkaa tätä. Nautin niin paljon tästä helposta elämästä, tästä kaikesta.

 

Äitin vika, luki minulle lapsena muumeja, luki Sakarille, istuin silloin sängyn reunalla ja kuuntelin vaikka olinkin jo itsekin lukenut samat tarinat.

Luki Liisallekin. Nuuskamuikkusen vaellusvietti, joka oli jo geeneissäni aktivoitui. Helppoa kun kaikki on aina loppuviimex äitin vika ;D

 

Kastelin yhden kenkäni tänään kalastushässäkässä. Liukastuin, ei väliä.

 

Ilta nuotiolla.

 

Tuore ruisleipä ja voi on aina hyvää, onkohan sekin geeneihin kirjoitettu?

 

30.6.2006

 

 

 

Aliens

 

 

Jos ostaisi tämän, ja tekisi pientä pintaremonttia.

 

Alan itkeä jo kilometrejä ennen Tirroa. En tiennyt, että ihminen voi itkeä näin paljon. En halua, en halua, en halua siihen

normaaliuteen. minun on ollut hyvä täällä.

 

epilogi