Näätämön kylä jää taakse
Kuljemme reittiä pitkin kohti Näätämöjoen riippusiltoja. Olen ihan täpinässä miten helppoa on kulkea ja samalla kärsin pahasta puheripulista. Sitä yksinäisyys tekee, mutta Jukka kestää. Hauska yhtälö, toinen haluaa laskeutua rauhaan ja hiljaisuuteen ja toinen tankkaa inhimillistä kontaktia ;D
Näätämöjoki
on upea!!
Sillalta on
ihana katella vettä ja joen pohjaa, kiviä. Uistimiakin on hyvä
valikoima.
Teemme päivälliseksi pizzaa trangialla ja se on hyvää. Sitä tulee niin paljon, että jää palat aamiaiseksi.
Miten ihana on vaeltaa vanhassa metsässä, valtavasti keloja!! Piti kulkea vain ihan vähän, mutta jalka vei.
Päädymme tulipaikalle yöksi. On aivan ihana tyyni aurinkoinen ilta ja maisemat ovat upeita. Muutama aste lämmintä, laavussa on vähän enemmän. Sosialisoin miehen untuvatakin jolle vain vuorokausi sitten naureskelin. Hän saa mun fleecen.
Tulistelemme, on hyvä nukahtaa palavan tervaksen tuoksuun.
seuraava päivä
Outo koivu
Lähdemme aamulla kohti Villavaaraa ja siitä vähitellen kohti Roussajärveä. Maisemat ovat hienot.
Kahlaus on ihan tarpeeksi jännä Savuslampien eteläpuolella. Vesi on rapsakkaa, pohja haasteellinen, eli hieman louhikkoista, mutta hyvin menee. Onneksi on hyvä sandaalit.
Näemme hiiren joka kiipesi puuhun, nopea ja näppärä eläin.
Kalastan Roussajärven rannalla. Kalastusreissu on hyvin onnistunut; kukaan ei vahingoitu, vaatteet eivät rikkoudu ja minä en kiroile eikä uistin jää pohjaan kiinni. Roussajärven kämppä on hienolla paikalla joen ja järven välissä.
Näemme poroja, kotkia ja sinirinnan. Outoa, ei ihmisiä.
Tämäkös olisi ihan oikeasti alli?? wau, hauskan näköinen typy!
tämä kämppäkirjan kirjoitus osuu minuun ja kikattelen joka kerta kun
luen sen. Pari päivää olen toistuvasti hokenut, miten helppo on täällä
kulkea, miten tasasta, miten mukavaa ;D Ja nyt tiedän miksi!