Sevettijärvi-Utsjoki 2006

 

Tässä kohtaa Marian reissua mie hyppään kyytiin.

 

Reissua on odotettu hartaasti ja intohimoisesti jo koko talvi ja kevät

Ruokia on kuivattu vimmatusti, karttoja luettu silmät sikkuralla. Varusteita on hankittu ja ommeltu.

Maria on syrjässä monta viikkoa ja minä vaelluskumppanina siitä yhden viikon.

 

Touko-kesäkuun vaihteessa saattelin Marian junalle kohti pohjoista seikkailua. Itse kärvistelin vielä viikon verran töissä.

Joka päivä odotin viestejä Vätsarista, oli mukava seurata netistä kuinka hänen matka edistyy.

Samallahan oma lähtökin lähestyi.

 

Vielä viimeiset järjestelyt,  Marialta tuli viesti, itikat heränneet, tarvitaan härpäkkeeseen sisäteltta.

J lähetti sen matkahuollossa Tampereelle. Itselle ostin vielä oivan verkkotakin.

Maria oli myös tikuttanut sauvojen kumit puhki,  joten pari kummitassua vielä löytiksestä.

 

Vihdoin koitti perjantai ja sain hypätä yöjunaan  kohti Sevettijärveä.

Junamatka meni mukavasti uudessa makuuvaunussa. Joskaan alakerran hytit ja

käytävät eivät ole suunniteltu rinkkamatkustajia silmälläpitäen.  Rovaniemellä vaihto Ivalon bussiin.

Matka meni mukavasti seuraillessa tuttuja maisemia. Nampa, haa ! nyt ollaan Jussan tökin lähellä.

 

Vihdoin Ivalossa. Terhi on enkeli, hän lupasi kyytiä minut Sevettijärvelle. Sinne kun ei näin lauantaisin bussi kulje.

Oli pari tuntia aikaa odotella Terhiä, joten etsin kylältä kahvi/pissipaikan. Teboilin baari oli sopivasti lähellä ja auki.

Olin sitten löytänyt kylän ”äijäpaikan” Mut mikäs siinä, hyvää palvelua sain. Samalla tuli selväks mitkä asiat kylän miehiä

kiinnostaa maailmanpolitiikassa ja ravipiireissä.

 

Terhi tarjosi ennen automatkaa taivaallisen hyvää riekkopaistia !

Automatka meni nopeasti jutellessa ja kohta oltiinkin jo Sevettijärvellä Puhtiloman pihassa.

Maria siellä jo odotteli malttamattomana.  

 

No tulethan Sinä sieltä, hyvä :-) Ja kiitos, että raahasit kaikkea mahdollista läpi Suomen!

 

Hetki rupateltiin ja samalla pakattiin rinkat kuntoon.

 

Ihanaa tavata Terhiä pitkästä aikaa.

 

Läheiset ylistävät, miten fantastista on, että Tuire on tullut pitämään minusta huolta.

Täh?? Olenko jotenkin erityisen avuton?? ;-)

 

Tästä jostain vajannurkalta Rance neuvoi lähtemään polkua pitkin Opukasjärveä kohti.

No, me kuitenkin käveltiin Varpuniemen kohdalle josta talvella tultiin tielle. Siitä lähti polku myös.

Vettä ripsoi hiljaa,  oli seesteinen ja rauhallinen olo, vihdoin täällä !

 

Ihan polkuja ei kuljettu. :D Maasto oli kohtuu kivistä ja poroaitoja alitettiin muutaman kerran.

 

Hurmaavia valokuvia otettiin mun uudella kameralla.

 

En tietenkään ehtinyt yhtään tutustua ohjeisiin, joka näkyy kuvista. Itse asiassa, ei niitä nauramatta voi katsoa.

 

Matkalla Opukasjärvelle ihailtiin aurinkoa joka hipaisi taivaanrantaa ja lähti saman tien nousemaan taas kohti

uutta päivää.

 

Ylitettiin aivan  pieni puro ja ihailtiin kaloja  parikymmentä senttiä syvässä purossa.

Oliko unta sekin, että käytiin yöllä erämaakahvilassa lammen rannalla, juotiin terästetyt

pullakahvit ja lämmiteltiin nuotion ääressä?

 

Nähtiin ihmeellinen kivi, se oli kuin iso simpukka !

 

Kahdelta yöllä oltiin kämpillä. Mitä ihmettä ? ei tää ole oikea paikka ! täällä on tollanen uusi vessalaitos

jätteenlajittelukeskuksineen. Missä on se vanha hyyskä jossa oli mukava istua ovi auki ja katsella maisemaa ???

Vielä muutama viikko sitten se oli tuossa ! Alkujärkytyksestä toivuttuamme totesimme uuden hyyskän olevan

ihan kelvollinen.  Asetuttiin taloksi,  syötiin kunnon yöpala ja yömyssyn jälkeen nukkumaan.

 

Ahdan itseni täyteen mielettömän hyvää Tuiren vihannesnuutelia. Jälkiruoaksi pannulla paistettuja banaaneja

ja vaniljakastiketta - slurps ja mums! Kunnon kulkijoina myös venyttelimme itsemme vetreiksi ;-)

 

Aamulla meitä kävi tervehtimässä rajavartijat. Kalastuslupia eivät kyselleet. Olivat kuulleet Vätsarissa yksin

kulkeneesta naisesta....no, Mariahan se. Ei noilla kylillä jää mikään huomaamatta :)

 

Tukevan aamiaisen jälkeen kohti Näätämöjoen ylityspaikkaa. Oli luvattu käyttää siltaa, ja olihan se ihan järkevää.

 

 

Seuraavaksi kohti Silisjokea.  Taukopaikalla joen rannalla nähtiin nätti ruskea pikkulintu. Olisi taas pitänyt

laittaa viesti Rancen tunnistuspalveluun. Meillä on aina niin hyvät tuntomerkit, pieni ja ruskea ☺

 

 

Olen omaksunut ikivanhojen miesten totuuden, välihousut eristää säällä kun säällä.

Silkkipitkiksistä en luovu hevillä. Vain tolkuttoman kuumalla, kun on pidettävä shortseja.

 

Maria suunnisteli ja minä hitaampana pidin perää. Saatiin molemmat kulkea ikään kuin iteksemme omissa

ajatuksissamme. Tauoilla sitten huokailtiin sitä taivaallista oloa ja kauniita maisemia. Tämä tuntui heti sopivan

meille molemmille, kuljetaan hiljaa ja höpistään tauoilla.

 

On hyvä kulkea näin - yhdessä ja yksin.

 

Joki oli kaunis, päivä aurinkoinen ja hienoja leiripaikkoja paljon. Silisjoen yli olisi pitänyt uida, vettä on paljon.

Sivujoen Puaskijuuhan laitaa kuljemme tovin, ennen kuin ylittäminen  onnistuu.

 

 

Illaksi löytyi koivikkojen keskeltä järvi jonka rannalle härpäke pystytettiin. Käki onneton kukkui koko yön.

Ei ollut löytänyt vielä vierasta pesää munilleen. 

 

Leirissä Lavnekuatväärin länsipuolella järven rannalla. Käyn hakemassa vettä järven rannalta ja melkein ahistun:

hautovia lintuja oli niin paljon rantapusikoissa, että kun yhtä pesää kiertää, niin toiseen törmää. Häiritä emme halua!

 

Aamulla taas tukevan aamiaisen jälkeen matkaan. Päivä oli taas uudenlainen, erilaista maisemaa ja koivikot vähenivät.

 

Lounaspaikalla nähtiin pari hanhea, ne me sentään tunnistettiin !

 

Soista ei tänä reissupäivänä ole pulaa

 

Leiripaikka ei löytynyt ihan helposti ja vesi oli hiukan hankalasti saatavilla, mutta rannassa sitä oli toki ;-).

Leirissä Stuorra Dievjan kupeessa, oli noustava ylös löytääksemme tasaisen lieiripaikan.

 

Villahousut ovat täälläpäin muotia

 

.

 

Mutta öinen taivas korvasi kaiken !

 

 

Seuraavana päivänä kuljemme erikoisen kivikon yli, se oli kuin vanha rauniokaupunki.

 

Kesällä 2004 laitoin nämä sarvet tähän näin koska tajusin, ettei ollut mitään järkeä kantaa niitä.

 

Lounaspaikka oli viehättävässä lehtomaisessa purolaaksossa Njallajärven ja Buolbmatgeasjavrin välissä.

Päivä oli melko lämmin, helteinen suorastaan !

Taukoja oli syytä pitää tiheään ja huolehtia nestetasapainosta.  

 

Leiripaikkana oli nyt Adofin kammi  Buolbmatgeasjavrin luoteisrannalla. Tai oikeastaan sen pihapiiri.

Kammi on pieni ja täynnä rakennustarvikkeita, joten siinä me ei yövytä.

 

Vieraskirjan mukaan ei vuosittain täällä ole montaa kulkijaa, kesällä 2004 olin yksi neljästä.

 

Tänään oli kylpy- ja pyykkipäivä. Maria roudasi ämpärillä vettä joesta ja minä keitin vettä nuotiopannulla.

Aivan, lämmin kylpy ! Me ollaan jo aika mestareita tässä hommassa. Pienellä vesimäärällä saadaan paljon aikaiseksi.

 

Illan aikana alkoi sitten sataa, ukkostakin oli jo ilmassa. Pyykit saatiin  onneksi kammiin suojaan kuivumaan.

Lättykestien jälkeen olikin jo syytä kömpiä vatsansa viereen köllimään.

 

Yöllä jossain vaiheessa tunsin kyllä, että jotenkin on tuo härpäkkeen katto lähellä kasvoja,

mutta unisena käänsin vaan kylkeä. Ei hemmetti, katto on täynnä vettä ! Onneksi viimehetkellä

tajuttiin  kipata vedet pois ja sulkea seinä.

 

Yöllä unenpöpperössä ukkosen ryminää kuunnellessani yritän toistuvasti komentaa itseäni: nouse, vie Tuiren hiilikuitu-

sauvat kammiin, tai heitä ne kauaksi ja sulje sivu... Parisen tuntia menee ennen kuin saan itseni liikkeelle kun teltan sivusta

on tullut kylpyamme.

 

Aamulla sitten jo paistoikin aurinko. Tutustuttiin lähemmin putoukseen ja kuvailtiin kukkia.

Tää ei tahdo mahtua kuvaan

 

Kimalaista ujotti olla kuvassa

 

Voi kun oli taas niin ihana uusi päivä. Tänään noustaankin sitten jo tunturiylängölle ensin kohti Akson junnia

ja sitten Duottar-Galddojavrin ohi yli Galddoaivin. Maisemat ovat huikaisevia, joka puolelle näkyy

silmänkantamattomiin tuntureita! Edes vihoittelevat polvet eivät onnistu latistamaan tätä fiilistä !

 

Tuire jaksaa sitkeästi edetä, vaikka helposti näkee että todella tuskaista on.  Kysyn varovasti,

että jospa lopettaisi reissun kesken, mönkijällä hänet saisi pois, mutta ei puhettakaan!

 

Söimme lounasta tuolla alhaalla 342 järven rannalla

 

 Rastigaisa on suuntana päivästä toiseen

 

Löydämme taivaanrannasta talviretken tuntureita, Tsuomasvarrin tunnistamme muodosta ja todennamme

kartalla. Tuolta taivaanrannasta tulimme ja tuonne menimme hiihtäen vain vähän aikaa sitten..

 

Seuraava leiripaikka oli suunniteltuna 377 järven rantaan joka olisi hiukan tuulelta suojassa tunturin

kupeessa. Mutta sopivan tuntuinen leiripaikka löytyikin hieman aikaisemmin pienen joen penkalta.  

Tuuli riepotteli härpäkettä jonkin verran, mutta hyvin se pysyi pystyssä ! Kelpo majoite !

 

Tuuli oli avotunturissa kohtalainen. Eteneminen oli paljon raskaampaa ja tauolla piti kääriytyä vällyihin.

Illalla etsimme tovin tuulensuojaista leiripaikkaa. Pienen harjanteen suojiin Duottar-Aitevarrista reilu

kilometri länteen saatiinkin aika hyvä paikka koivikosta.

 

 

Tosin joki oli hiukan kaukana. Rivakasti taas härpäke pystyyn jotta päästiin suojaan. Oltiin aika väsyneitä

ja pieni tilkka viskiä teki tehtävänsä, oltiin huppelissa lusikallisesta tulilientä ! No,  hetki lepoa ja paljon ruokaa

sai meidät taas tolkkuihimme.

 

Aamulla taas reippaasti leiri kasaan ja rinkka selkään. Seuraava etappi on Vaisjoen kammilla.

Ylitettiin jänkä jos toinenkin, mun polvet oli aika ikävässä kunnossa, mutta silti olin onnenmykkyrällä koko ajan.

 

Bajit Haltejavri veti puoleensa taas magneetin tavoin. Riitelin itseni ja kompassin kanssa suunnasta ja yritin

suunnistaa mahdollisemman suoraan ja järkevästi, Tuirea en haluaisi turhaa juoksuttaa. Onneksi osumme

lähes prikulleen Vaisjoen ja Vetsijoen risteykseen - HUH!

 

Ennen kammia oli sitten edessä ensimmäinen kunnon joen ylitys. Maria meni ensin. Hän kun on pidempi,

niin piti katsoa, että kuin korkealle vesi nousee hänen kintuissaan. Hyvältä näytti, ei tarvii uida, eikä rinkka  yltänyt veteen asti.

 

Jotenkin odotin, että ylitys olisi jännittänyt tai jopa pelottanut, mutta eikä mitään ! Se oli hieno kokemus, ikään kuin erämaakaste

 

Tuire on ihanan rauhallinen. Mietin pitkään että mistähän tämän joen aiemmin ylitin. Tuosta, eikun tuosta,

eikun.. Joku muu olisi voinut jo sanoa, että yritähän nyt päättää ;-)

 

täältä tullaan ilman mitään mutinaa

 

 

tätähän minä olen tehnyt koko elämäni

 

Vaisjoen kammista olin kyllä nähnyt kuvia, mutta se oli luonnossa vielä somempi ! Se oli kahden joen kainalossa,

korkean kumpareen suojassa ja nosti päänsä vehreästä lehdosta. Kammi on sisältä  siisti ja yllättävän tilava.

Tosin vain hetken, nimittäin me osataan tehdä tilasta hurmaava sekasotku hetkessä.

 

 

Illalla taisi taas sadella vähän, mutta meitä se ei haittaa. Käymme iltakävelyllä koskea katsomassa.

Keväällä se mahtaa olla komea näky kun on paljon vettä.

 

 Otamme virallisen yhteiskuvan uudelleen

 

Haikea tunnelma hiipii mieleen, on viimeinen yö erämaassa tällä erää. Seuraavan päivän matka on jonkin verran

pidempi kuin aikaisemmat. Ja rankka päivä siitä tulikin.

 

Vaisjoki, viimeinen joen ylitys tällä etapilla

 

Vettä kun alkoi sataa, niin sitä satoi varmaan 6 tuntia yhteen menoon. Puolimatkassa tavoitimme mönkijäuran

 jota kuljettiin Ailigakselle asti. Lounastaukoa ei edes pidetty, vaan syötiin pupunruokaa.  Mun takki vuosi

kuin seula, sen hihat keräsivät sisäpuolelle vettä litratolkulla.  Maria sai jossain vaiheessa taivuteltua mut

lainaamaan hänen takkiaan. Kovapäisenä pistin hanttiin aikani, mutta olihan se ihana saada kuivaa päälleen.

 

 Tuo rouva ei sitten usko millään! :D Pitää ihan komentaa ennen kuin tottelee, ihan liian pehmeesti ehdottelin.

 

Laulan toistuvasti joko mielessäni tai pienen välimatkan otettuani  retkitoveriin Apulannan piisiä "Missä taivas

on, missä Jumala on"  vain noiden sanojen verran. Mitään muuta en koko laulusta muista, mutta kaippa koen,

että se taivas on juuri täällä erämaassa. Vähitellen se hokeminen alkaa hieman häiritä .., mutta irti ei pääse.

 

Pidettiin aika hyvää vauhtia, piti ehtiä Utsjoen markettiin ennen kuin se suljetaan. Saunakaljat/siiderit oli pakko saada !

Maria yritti Jukan kanssa saada meille mökkiä seuraavaksi yöksi, koville otti, mutta löytyihän se vihdoin.

 

Seuraavaksi alkoi taksin metsästys. Maria oli sitä mieltä, että mun polvilla ei sitä mäkeä pääse alas,

olin samaa mieltä.  Numerotiedustelussa ei tunneta Utsjokea eikä alueen takseja. Monien turhauttavien

soittojen jälkeen saatiin taksi tilattua Ailigakselle. Siellä sitä sitten odotettiin taksia tienvarressa.

Vaan ei kuulunut autoa. Taas soitto taksimiehelle joka oli lähtenyt  suoraan ruokapöydästä Ailigakselle

meitä hakemaan. Kyllä, oli Ailigaksella, nimittäin Karigasniemen Ailigaksella puomin takana! VOI PER.....!

 

Soitan lähes kaikkiin mahdollisiin numeropalveluihin ja juttelen kiireettä, jotta saisin numerot Utsjoen taksiyrittäjille.

Juu, ei Nuorgam, ei Karigasniemi, ei Sevettijärvi..., ihan jos olisi Utsjoen kylän lähellä ja tuloksetta.

Juttelen pitkään mm. entisen taksiyrittäjän kanssa Nellimistä - ihan kiva ihminen ja hyvää kuuluu Nellimiin, mutta argh!!

Kyllä se taksi tulee.. ootellaan nyt ihan rauhassa kaikki vaatteet päällä ;-)

 

Paikallinen taksi oli matkalla etelään, mökkiyrittäjällä ei ollut mahdollisuutta hakea meitä.

Siispä rinkka selkään ja kohti maalikyliä. Tuntuihan se polvissa, mutta yllättävän hyvin kuitenkin

pääsin alas tien varteen. Vielä reilu pari kilometriä kylän keskustaan. Asfaltti on, sanonko mistä !!!!

ohi ajavat autot ärsyttää, tahtoo takas tunturiin !!!!

 

Kuljen sateen tauottua kuivat lämpimät lapaset kädessä.

Pojan laskettelurukkaset jäivät viimeisessä grammanviilauksessa kotiin

ja lapaset lämmittävät kohmeisia käsiä ihanasti.

Vähitellen kylillä tajuan näyttäväni kuntoutujalta ja laitan lapaset taskuun ;-)

 

Puolijuoksua kiirehdittiin kohti markettia, jessssss se on kuin onkin vielä auki.

Koiran kokoiset kyltit kyllä kertovat jotain muuta....mutta onneks näin päin

 

Ostetaan saunajuomat ja karjalanpiirakoita, Maria herkuttelee jäätelöllä.

Heti kaupan pihassa nautitaan piirakkalounasta siidun kera.

Todella tyylikästä; pussisidua ja pussipiirakkaa, mustat kynnenaluset ja

mulla sadehousujen lahkeet kurassa :D  Mulla oli jalassa kirkkaan punaset

fleesehousut ja sadelahkeet, näytin varmaan punapersepaviaanilta :D

 

Minusta alkaa tuntua, että me haistaan aika pahalle. Siitä huolimatta mieshenkilö

lähestyy meitä uteliaana. Kyselee missä ollaan tultu ja ”nostaa hattua” meille.

 

Muovikassit keikkuen poiketaan vastapäiseen baariin jossa on myrkyn vihreä terassi.

Sieltä saamme mökin avaimet.  Kaupan edessä tapaamamme mies tulee voivottelemaan

kun ei voi tarjota kyytiä mökille, on niin pieni auto.

 

2km asfalttitietä  mökille, käsissä muovikassit ja selässä painava rinkka, jotain pitää keksiä.

Ja samassa Maria keksii juuri sopivan kokoisen auton marketin pihassa. Maria yllytti minut

pummimaan kyydin. (Tuire oli paljon somemman näköinen keltaisessa huivissaan ja takissaan)

 

Ja todella, ystävälliset (ja toinen komea ;-)) kalamiehet lupasivat heti kyyditä meidät kämpille.

Mökin rappusille asti vielä, olipa ystävällisiä ja mukavia kavereita !

Maksuakaan eivät huolineet, kun olivat joka tapauksessa samaan suuntaan menossa.

 

Mökki on tosi luksushieno, olin tingannut vuokraajalta: onko sinne tie perille, onko sähköä,

onko juoksevaa vettä, onko sauna - hän huvittuneesti naureskeli, jotta on.

 

Sauna heti päälle ja pyykille, kasa haisevia vaatteita sai uuden raikkaan tuoksun.

Mariaa ei ahista, reissu jatkuu ja tämä on vain välipysäkki. Mua jo vähän arveluttaa,

että kuin polvet?  Mutta Muotkaan silti yritetään, se on selvää !

 

Tähän päätän oman osuuteni. Suunnistukseni jäi vähemmälle, kun polvet vaativat keskittymisen.

Välillä toki avasin gepsin jotta saatiin varmistaa olinpaikkamme. Ja aina oltiin siellä missä pitikin,

erämaan rauhassa julkean onnellisina

 

Kiitos Tuire taas! Sisua Sinussa on kuin pienessä kylässä! Kiitos siitä, miten

hyvä on olla kanssasi erämaassa.

 

Kiitos Maria, kertaakaan et hoputtanut tai ollut kärsimätön kun taapersin kaukana perässä.

Kiitos kun jaksoit puuhata leirissä kun minä huilasin polviani.  Kiitos kun et kuorsannut :)

Kiitos ikimuistoisesta viikosta Kaldoaivissa.

 

 jatkuu..