Nuori mies on luvannut viedä meidät kentälle, ja tulee ajallaan eli kolmevarttia ennen aikojaan
(=käytännössä hyväksi havaittu turvaväli). Missä on kuuluisa lähtökitka?
Hän vielä odottaa lähtöä hyväntuulisena - armeija tekee ihmeitä! Matkalla auton lämmityslaite
leikkaa kiinni ja savuttaa sisään - pientä lisäjännitystä.
Fokkerissa on normaalit lentokonepenkit! Syömme eväitä muovipussista ja tuijottelemme
passiivisena. Maisemat Ivalon lähellä kuitenkin herättävät.
Joki kiemurtelee
Suon jänniä värejä
Jipii, lehti on puussa!!
Ivalon s-marketista suklaata ja salmiakkia. Bussissa Inariin outo passiivisuus jatkuu. Tuijotamme kylän raittia näyttäisikö
joku siltä, että olisi menossa Angeliin. Noh, kukaan ei ole menossa minnekään.
Riistän taksikuskin irti peliautomaatista. Hän olisi kovasti halunnut jutella, mutta meillä keskustelun taso yltää tasolle
"ihanko totta, mielenkiintoista". Kuski kertoo ampiaisista ja karhuista, me emme vaan syty.
Viimein Angeli, ja yhtäkkiä heräämme henkiin. Nyt pääsemme maastoon!! Iloinen pulina alkaa, hetken päästä
hiljenemme ja nautimme. Kuljemme pitkin Inarijoen laitaa. Voittajafiilis, seikkailu alkaa!
Löydän edellistalvelta tutun perämoottorin
Löydämme leiripaikan Porttikönkään yläpuolelta.
Teemme polttopuita, pystytämme louteen, käymme kävelyllä joella
Heti kun saamme syötyä alkaa sataa. Loue on oiva majoite, on hyvä tuijottaa taivasta. Herään yöllä pari kertaa, tajuan
hymyileväni. Nukun vain makuupussi peittona, on lämmin. Lähes koko yön sataa, nukuttaa hyvin.
