Lähden matkaan Siika-Suivakkojärven eteläpuolelta metsäautotieltä. Kävelen pohjoista kohti Suivakon kämpälle. Ilma on kaunis, puolipilvistä.
Uin Siika-Suivakkojärvessä, vesi on raikasta, hiekkaranta kaunis. Kirmatessani veteen välähtää hetken pelko - ei kai vain lasia hiekassa - mikään ei saa estää vaeltamista.
Syön lounaan mökin portailla. Niin ihana on mieli. Tästä lähden itään kohti erämaata.
Hauki-Suivakkojärven rantaan on vedetty poroaitaa mikä ei ole kartassa. Ali pääsee helposti. Välipala Ässäjärven eteläpuolella, kiertelen ihastelemassa maisemia Tunturi-Suivakolla ilman rinkkaa. Hieman sataa rakeita, se ei kuitenkaan kastele.
Leiri Irrajärven eteläpuolella. Ei kenttää. Käyn uimassa ja löydettyäni vanhan tulipaikan teen tulet ja siinä ruokaa. Aurinko jaksaa paistaa.
Herään yöllä ja paleltaa. Tähän reissuun loppuu minun ja tämän makuupussin yhteiset retket. Lasken Fjällrävenin sinisen L-koon pussin iäksi reilu 20 vuotta ja siinä nukuttuja öitä varovasti laskien noin kaksi vuotta. Olen nukkunut siinä etupäässä yksinäni, mutta myös muutaman pojan ja oman lapseni kanssa. Olen paikannut sen reikiä laastareilla, se ehkä eniten kuvastaa suhdettani pussiin. Extremelämpötila -28 on siis mennyttä elämää.
Kodan seinät ovat täynnä kauniita jäätähtiä. Lätäköt ja rannat ovat jäässä. On hervottoman kylmä. Mitäpä tässä muuta kun kävelemään. Aivan ihana aamu ja päivä valkenee - Pökkelönampumapään yli, Harrijärven pohjoispuolelta Viljaniemeen. Lammet, metsät, joet ja järvet ovat tavattoman kauniita. Ihastelen Viljaniemessä vanhaa navettaa ja tupaa. Kiertelen ja katselen, ei kenttää tällä kentällä. Milloinkahan minä saan seuraa.. Mitäpä muuta kuin nukkumaan.
Herään ja käyn järven rannassa. Leiriin palatessani huomaan saaneeni seuraa. Onkin todella ihana olla yhdessä. Pelkäsin jo ennakkoon, että yksinolon jälkeen en sopeutuisikaan yhteisoloon. Syömme pastaa ja päätämme nukkua hetken. Heräämme, syömme sienikeittoa (kuivattuja sieniä, sipulia ja kermaa) - nam! Päivän lämpimimmällä hetkellä on +6.5.
Lähdemme matkaan klo 22 aikoihin, näemme reissun ensimmäisen hyttysen. Sitä ei raski tappaa, puhallan sen pois. On niin kaunista.
Kuljemme Jäkäläpään läpi, Lievakan, Risupään länsipuolta. Kulvakkojärven rantaan. Käymme ihastelemassa saunaa. Leiriydymme Pikku-Kulvakon rantaan. Käyn uimassa ennen nukkumaanmenoa. Tuulee hieman, yöllä sataa ja tuulee, mutta kota pysyy hyvin pystyssä. Keskisalon oma viritys kestää.
Aamulla taas uimaan - ilman ei voi olla. Puuron jälkeen laitetaan juurekset likoon ja jätetään leiri taaksemme (kodan keskisalko eli vaellussauvat lähtee mukaan ). Lähdetään Kulvakkojärvien länsipuolta Haukkapäälle maisemia ihailemaan. Kivaa maastoa kulkea, löydämme veneen. Haukkapäillä on upeat näkymät!! Hammastunturi näyttäytyy upeana! Hauki- ja Ahvenkulvakon pohjois-itärannalla on kivoja leiripaikkoja. Illalla tainnumme syvään uneen.
Yöllä tuulee ja sataa, kodan sadehuppu nousee ja laskee. Aamullakin sataa. Mung -papujen idätys on onnistunut reissussakin - ovat rapeita ja ihania. Syödään puuroakin, suunnitellaan reittiä ja lähdetään kohti Hentun Matin järveä. Kävellään rauhassa, pidetään taukoja. Järven rannalla syödään pastaa, käyn taas uimassa ja nautitaan auringosta. Jukka kerää puita, minä kirjoitan. Lahdelle tuli juuri kaksi joutsenta laulamaan.
Kävellään Lavun kämpää kohti. Kahlaamme Appisjoen yli, tulvat ovat vieneet sillan eli puunrungot. Lavun savupiippu on palanut puhki, muuten kämppä on hyvässä kunnossa.
Leivon ruisleipää muovipussissa, kuljen ympäriinsä kohoava ruisleipätaikina mahalla. Se tuoksuu hyvälle. Valkosipuliperunat hautuvat hiljalleen. Jukka kalastaa ja saa hienon siian. Juhla-ateria! Joutsenpari ui tyynellä järvellä.
On kaksi astetta lämmintä. Eka yön jälkeen ei ole kuitenkaan ole ollut pakkasta. Lunta ja/tai rakeita on tullut kuitenkin vähän joka päivä. Se ei tietenkään haittaa. Lehti ei ole vieläkään täydessä mitassa. Vaivaiskoivussa on vaivainen vaaleanvihreä lehti. Mustikoissa on marjanalut, vaikka ei vielä lehteä.
Nukumme pitkään ja hartaasti, miksi nyt ei sada ja tuule?? Yö on kolea, Jukka nukkuu mun pussissa, mä hänen tuliterässä Haglöfissä (kivaa kun on herrasmies mukana).
Aamiaiseksi valkosipuliperunoiden jämät teen/kahvin kera. Lämmitän vettä tulella ulkona ja pesen hiukset. Mikä ihana nautinto on puhtaat ilmavat hiukset kevyessä tuulessa (vaatii hieman pidemmät hiukset).
Lähdemme aamusateen jälkeen kohti Palopään poroerotusta ilman rinkkoja. Pääsemme kiviä myöten joen yli juuri ennen jokisuuta. Appisjärven eteläpäässä on monta kivaa leiripaikkaa kuten myös itärannalla. Järvi on hiekkapohjainen ja kirkas. Poroerotuksessa on vanhoja ja uusia kämppiä, useimmat hienoja ja hyvin hoidettuja, yhteensä noin 15 kpl. Vanhat ovat todella kauniita, hienon harmaita. Palopäältä on huikeat maisemat joka suuntaan, sinne kannattaa mennä uudelleenkin. Vaikka se ei ole niin korkea, on ympäristö alavaa ja siten sieltä on poikkeukselliset maisemat.
Palaamme länsipuolta, se on soisempaa. Poimimme rinkat kuusen alta ja suuntaamme kohti Riekkokämppää. Pääsemme helposti yli Riekkojoen, löydetään sivuhaara ja kämppä vaivattomasti. Kämppä on todella viihtyisä ja lämmin. Leivon taas ruisleipää, sen lisäksi on tarjolla tomaattipastaa. Syömme kaiken ruisleivän, se on tajuttoman hyvää voin kanssa. Yön nukumme pitkään ja hartaasti.
Perinteet pitävät eli aamulla sataa hiukan. Kävelemme Appisnulkin ja Appistunturin väliin ja käymme ilman rinkkoja molemmilla. Sää on mitä mainioin j a näkyvyys todella hyvä. Ihailemme pitkään näkymiä Appistunturilta, kuljen edestakaisin, istuskelen, makoilen, nukahdan hetkeksi. Kotona.
Yhä enemmän näkyy pieniä kukkia, punaisia ja valkoisia. KAUNISTA!
Rinkoille tultaessa pieni tiira ajaa meidät matkoihimme. Syöksyy kohti, nostaa korkeutta juuri ennen osumista. Lopuksi istuu tyytyväisenä oksalla ja laulaa onnessaan: ajoin nuo isot ja rumat pois!!
Yöksi laskeudumme Rahpesoaivin ja Hillakuopanvaarojen länsipuolen lampien alle yöksi. Mies rakentaa leirin, teemme tulilla ruokaa ja ruisleipää. Leipä ei ole esteettisesti onnistunutta, mutta syömme taas kaiken. Paikka on mainio, upea ilta-aurinko paistaa, maisemat ovat upeat, ei tuule.
Aaamupuuron jälkeen nousemme Hillakuopanvaaralle ja valumme tänne Irrapäille. Ilma on upea, ei juuri tuule, aurinko paistaa ja näkyvyys on 50 km. Makoilen ja nautin. Ihanalta tuntuu!
(tähän loppuu päiväkirjamerkinnät -ei loppukitinöitä, ei kyyneliä viimeisillä kilometreillä metsässä, keloja väistellessä)
