Nellimistä Tirroon kesäkuussa 2006
Isän, retken virallisen pääenkelin tekemä kartta retken etenemisestä:
Minulla oli haave piitkästä vaelluksesta. Ei kilometreittäin pitkästä, vaan
kerrankin niin, että saisin olla kyllikseni. Kuukauden ajattelin olevan sellaisen
ajan, että se riittäisi. Saattaisin jo kaivata takaisin tai ainakin kaipaisin
rakkaitani. Ja enempää kulkemista ei ehkä kroppa kestäisi.
Päätin, että keskeytän vaelluksen heti, jos siltä tuntuu.
Halusin pysyä Suomessa, halusin vaihtelevuutta ja vain turvallisia jokien
ylityksiä, siksi Nellimistä Utsjoen kautta Tirroon.
Jätin Isälleni reittisuunnitelman ja hänelle lähetin viestiä retken
etenemisestä. Neljäs hiljainen päivä olisi käynnistänyt etsinnät.
Haaveen toteuttaminen oli myös palkinto itselleni toteuttamastani
projektista.
Neljäs etappi Tirroon
Kolmas etappi Karigasniemelle
Toinen etappi Utsjoelle
Ensimmäinen etappi Sevettijärvelle:
1.6.06
Mikä riemu! Nyt olen lomalla ja nyt minä lähden!
Istun junassa, sataa hieman, ei se mitään.
Rinkka painaa 26,5 kg. Mitähän mulla on muka liikaa????
Täytyy syödä painavimmasta päästä.
Lehdet ovat vaaleanvihreitä. Onkohan siellä lehtiä?
Nyt jo paistaa aurinko, jihuu!
2.6.06
Hyvin nukuin yön junassa ja suihkukin toimi ihan ok.
Ja pääsin juuri ja juuri ulos rinkka selässä pitkin ahdasta käytävää.
Kakskerrosmakuuvaunujen yläkertoja ei ole tehty rinkkakansalle.
Lähdimme hieman myöhässä Rovaniemeltä, linja-auto on lähes täysi.
Väsyttää hieman, taitaa stressi alkaa purkautua elimistöstä.
Tarkkailen yhä lehden kokoa puissa, hyvältä näyttää.
Toivottavasti lehti on puussa Vätsärissäkin.
Eihän sillä niin väliä, mutta jos saa pyytää.
Ivalossa haahuilen edes takas. Hillitsen ostovimmaa.
Eilen viimeinen rinkantarkastus kotona painon vähentämiseksi
vei rautanaulatkin rinkasta. Millä minä nyt sen yhden katon Kaldoaivissa korjaan?!?
Luovun kuitenkin lenkkareistani.
Bussikuski Nellimiin on sama herrasmies kun meillä Tuiren kanssa
matkalla Nuorgamiin, tosi kiva ihminen!
Nellimissä nautin whiskyn baarissa ja ostan kaupasta kolme ässää
(saunakaljaa, siideriä ja suklaata), ihan vain kannattaakseni kyläkauppoja.
Paikalliset poikamiehet ovat aikatehokkaita. Muutamassa minuutissa
käydään läpi romantiikka (lauletaan naiselle ”kaunis, kaunis, kaunis olet rakkaani..”)
kerrotaan taloudelliset faktat: "Minulla on kaunis velaton hirsimökki
järven rannalla ja verkot järvessä.. "
Noh, ehkäpä täällä ei ole ylitarjontaa ja siksi kannattaa yrittää naiseksi tunnistettavan ilmestyessä.
Tännehän voisivat naiset tehdä itsetunnonkohotusreissuja ;-)
Ensin kyselen Surnuvuonosta ylityskohtaa ja kerron reitistäni kun kerran kysytään.
Viimein tajuan, että tämähän alkaa vaikuttaa kutsulta ja selitän laveasti, kuinka
mieheni tulee tänä iltana perässä ja tapaamme metsässä... Juttu alkaa vaikuttaa
aina vaan yhä enemmän umpivaleelta mitä enemmän selitän, joten lopetan ja lähden.
Virallinen lähtökuva
Viimein pääsen metsään. Olen onnellinen. Välillä makaan vain, katselen pilviä
ja päästelen riemunkiljahduksia. Tällaista täällä erämaassa on - kivet, puut, jäkälät, taivas..
kaikki paikallaan. Kerään korvasieniä taskuihin.
Kessijärven kämppä on kauniilla paikalla.
Lämmitän saunan, harjoittelen virvelöintiä, aurinko paistaa ja on tyyntä. Kaksi jänistä juoksee niityllä. Saunon pitkään, kuulostelen vilvoitellessa hiljaisuutta, jonka täyttää vain puron solina ja lintujen liverrys. Hillittömän kaunista!!
Illalla en malta olla kalastamatta uudelleen. Uistin jää kiinni. Ensin olen aivan varma, että se on kala ja melkein säikähdän, eihän tässä näin pitänyt käydä. Sitten tajuan, että se viehe on pohjassa kiinni. Sandaalit ovat parin sadan metrin päässä ja sehän on ihan liian kaukana. Kahlaan avojaloin kivikkoon, saan vieheen irti ja varpaiden väliin kunnon haavan, hemmetin kivikot. Kylmä vesi tyrehdyttää verenvuodon.
Yöllä herään, aurinko paistaa, jänikset kirmaavat kedolla. Katselen maisemaa, tarvitseeko ihminen muuta?
3.6.06
Lähden hitaasti kohti Nammijärveä. Päivän karhunpelätysbiisissä on muutama säkeistö
Olen onnellinen
Olen niin onnellinen
Olen kovin onnellinen
Olen hyvin onnellinen
Tulen vähitellen siihen tulokseen, että Olen onnellinen on paras ja hoilaan sitä.
Tai se pulppuaa minusta.
ensimmäinen avattu murkkupesä
toinen avattu murkkupesä, tän jälkeen ei näitä enää viitsinyt kuvata..
Aamulla tein päätöksen, en laita päiväkirjaan ylös monesko päivä on menossa. Olen vain näissä päivissä, tässä ja nyt!
Päätän, että en myöskään valokuvaa. En katso maisemaa linssin läpi, otan vain räpsyjä, että muistaisin paremmin miten kaikki oli ja mistä nautin.
Tauko Kuivaslompolan rannalla. Teen jopa tulet ja nostan teltan tuulisuojaksi. Nukun päiväunet
teltan suojassa, vähitellen joudun riisuutumaan lämmössä. Voi kun ihminen ei tarvitsisi vaatteita.
joki levenee suvannoksi, kaloilla ei ole täälläkään nälkä
Patikoin hiljalleen Nuottamajärvelle missä ryöppään korvasienisaaliini. Kalastan kalojen hyppiessä.Ne iloitsevat kesästä eikä niillä ole nälkä. Löydän Meppsin lipan. Jotain saalista edes :-) Syön korvasienikeittoa, hyvää. Kolmas ryöppäys taisi tosin olla liioiteltua.
Lounaspaikka Nuottamajärvellä
Viestejä isälle:
3.6 10:08
Kessijärvi, ihanaa
3.6 15:03 Täällä on taivaallista! Niin kaunista. Sininen taivas, sopivan
lämmintä.
Paljon lintuja.
Matkalla Nammijärvelle. Saunoin Kessijärvellä. Kalaa ei tullut
3.6.15:07 Tänään on tuntunut yhä vahvemmin siltä että jumala rakastaa minua
tai ainakin elämä :D Eilen jo oli käsittämätön onnen tunne
Metsän autuutta - loputtomiin valoisaa metsää, maapuuta on valtavasti
En saa jarruja päälle joten kävelen Piilolaan saakka.
On vain niin ihana vaeltaa pitkin ja poikin erämaita.
Piilolan kämppä on hieno ja siisti. Touhuilen, on niin kamalasti virtaa.
Käyn kalalla laiturilla, huomaan taas toivovani, ettei kalaa tulisi.
On ihanan rentouttavaa heitellä ja tuijotella ulapalle.
Piilolan kämppä
Lakka kukkii. Miten kaunis on lakan kukka.
Soitan kotiin ja höpötän hillittömästi kaiken sen ihanan mitä on.
4.6.06
Herään myöhään. Ihana löhötä ja miettiä milloinkahan sitä haluaisi nousta.
Varpaiden väli tuntuu ja katson sitä ensi kertaa kunnolla. No voi hitto, tämän olisin käynyt kotioloissa tikkauttamassa. Ja olenko puhdistanut tätä kertaakaan, en. Onneksi mukana on käsien desinfiointigeeliä, hinkkaan sitä niin, että veri taas juoksee ja haava puhdistuu. Päälle bacibactia ja laastari, tästä tulee uutta parempi.
Sataa ripsii vähän, seurailen tilannetta portailta, mikäs tässä.
On kuitenkin myös aurinkoista samalla.
Eilisen puheripulin vuoksi lataan kännykkää ihmevimpaimella. Ensin se ei toimi ja tunnen miten verenpainenousee ja korvissa kohisee. Hitto, tää ei toimi ja kännykkä on lähes tyhjä!! Sitten tajuan, että olen työntänyt latauspiuhan kuulokeliitäntään ja ongelma ratkeaa kuin itsestään :D
Jänikset juoksevat valtoimenaan vanhojen rakennusten pihoilla
ehtivät tosin jänikset piiloon tästä kuvasta
Näissä maisemissa silmä lepää
Tähän laitetaan siis verkot näin?
Nautin päivällisen Nammijärven rannalla, hernekeittoa ja kahvit päälle.
Kuivatut omenat ovat sikahyviä keksejä.
Korpit raakkui aiemmin jylhällä jyrkällä koillisrannalla, tuli vähän orpo olo - apua!!
En kyllä uskalla mennä katsomaan mistä on kyse, pysykää te siellä ja minä täällä.
Päätin taas, etten kalasta ja sitten kalastan kuitenkin. Viehe taas vaihteeksi pohjassa kiinni.
Nyt ymmärrän mitä tarkoitetaan kireillä siimoilla, siis sotkujen välttämistä.
Välillä tuulee, mutta on aurinkoista. Upeaa kerrassaan.
Täytyy olla organisoimatta tätä elämää, vaikka olen siinä organisoinnissa niin pirun hyvä.
Haluan päästä suunnittelemattomuuteen, mahdollisemman syvään rentouteen.
Silleen niin kuin tässä ja nyt.
Hienoja leiripaikkoja täällä, tätä aluetta voisi tutkia viikon toisenkin.
ja joillakin on saunakin.
Kalastus on huumetta. Vaikka en ole kalaa saanutkaan. Ehkä se loppuu se kalastus siihen kun saan kalan. Se pitää tappaa ja jälkikäteen kädet haisee ;-)
myöhemmin
Tein täydellisen suunnistuksen tänne Tuolpajärvelle ;-). Matkalla upeita vanhoja metsiä, paljon paljon keloja. Poroja ja vasoja näin vaikka kuinka paljon. Tuolla järvellä on joku outo ennen näkemätön vesilintu.. Rance kyllä tietäisi mikä se on.
Matkalla näin useamman kerran karhun kakkaa. Ja kuulin aivan hemmetin kovan mourahduksen metsästä. Ensin lauloin niin kovaa kuin pystyin "karhunpoika sairastaa"
ja sitten tauolla laitoin kulkusen rinkkaan roikkumaan. Hitto mä olen rohkea ;-)
Nelisen astetta lämmintä näin illalla. Ei palella. Sisareni Star Trek -asuksi vinoilema ihmefleece on hyvä. Suojaa tuulta ja sadetta vastaan. Ja kerrankin on vaatteessa tarpeeksi pitkät hihat ja lämmittää myös takapuolen :D (tein-sen-itse-ja-se-toimi -ihme)
Hyvin reissu etenee, Hyvä mieli, hyvä olla. Hieno leiri tässä rannalla. Päivän biisi yhä Olen onnellinen
Täällä ei ole kenttää, onneksi lähetin isälle viestin tuolta ylempää. Pitääköhän meidän "vasta neljäntenä päivänä ottaa yhteyttä viranomaisiin, jos ei kuulu" -sopimus? Sitä en riskeeraa, vaan laitan viestin joka päivä jos vain voin.
5.6.06
Herään yhdeksän jälkeen, kello kymmenen jälkeen kohti Surnua. Pilvistä mutta ei sada.
''
Kukahan asuu täällä
Reittini varrelle osuu muutama haavikko
haavoissa ei ole vielä lehteä
me ei tykätä toisistamme
Törmään poroaitaan, alitse niin että heilahtaa. Sen jälkeen alkoi aivan mielettömän upeat
jäkälämaastot. On kovin kaunista. Puhelimessa ei ole kenttää.
Surnukosken kuulee kaukaa. Kalastelen muka rauhallisena kosken alapuolella, mutta oikeasti mietin etenemissuunnitelmaa. Joskus olin ajatellut mennä Pekkaa tervehtimään, mutta nyt se tuntuisi tungettelulta. Ylitänkö Surnuvuonon jostain kaukaa ylempää eli mistähän sitten?
Vettä on sen verran, että kahlaus ei onnistu. Veden lämpötila ja uintimatkan pituus eivät houkuttele. Niin, että kokeilitko Expedin päällä melomista rinkan kanssa?? Ai et kokeillut, senkin laiskiainen! Tietenkin rinkan voisi kääriä telttaan ja hinata yli. Laiskottaa, ei ole kovin lämmin.
Oottelen ja mietin. Sitten löydän lukitsemattoman veneen. Vastarannalla on toinen vene. Joka tapauksessa saan rinkan vuonon yli. Uin sitten ilman rinkkaa ilmapatjan kanssa yli, jos vastarannan vene on lukittu. Nyt ei oteta mitään riskejä.
Hirveällä ähertämisellä saan veneen ympäri ja matkaan. Sykkeet korkealla. Airot on sikahuonot. Että pitikin huomata se millä ei ole mitään väliä. Soudan yli.
Vastarannan vene on lukitsematon (JIHUU!) ja yksiairoinen ;-) (mitäs valitit turhia). Jätän rinkan vastarannalle, hinaan veneet toiselle puolelle, käännän oranssin veneen takaisin paikalleen
ja soudan takaisin ja käännän vihreän veneen paikalleen. Koko ajan on höntti ja hölmö olo kun lainaa
luvatta. Pälyilen ympärilleni ja olen valmis selittämään. Mutta ei kai tämä niin vaarallista ole kun kaikki
tulee takaisin omille paikoilleen.
todistusaineistoa ;-)
Tästä kosken niskalta en ui yli kuin elokuun helteillä!!
Kapuan ylöspäin vuonolta, pitkään menee ennen kuin saan kenttää ja lähetettyä viestin - huh! - tehty!
Nautin näistä maisemista!
Pieniä kumpuja riittää
Ja pieniä lampia niiden takana, näiden rannoilla karhut makoilevat pentuineen ;-)
Välillä on aivan kauhea rakka! Kiipeilen ja kaartelen. Täytyy vain ajatella, että kivi kiveltä. Matka kuitenkin etenee turhankin nopeasti.
Rakastan näitä maisemia ja tuota jäkälää
myöhemmin
Syön päivällistä Rautujärven rannassa. Tein tulet ihan rantaan kivikkoon.
Tyyni rauha. Kaunista. Ranta syvenee nopeasti.
myöhemmin
Leiri nimettömän lammen rannalla. En ole aivan varma mikä lampi tämä on. Tai olin ennen kun avasin gepsin. Joko Surnukoskeksi luulemani ei ollut Surnukoski, tai sitten tähän on gepsin mukaan unohdettu piirtää lampi.
Tein tulet ja pesin kasvot ja varpaat lämpimällä vedellä. Elämän suuria iloja :-)
Aika menee järjettömän nopeasti. Kohta on koko vaellus ohi. – Rauhoitu hyvä ihminen!
Huominen vähän jänskättää, kun kartta on hieman viitteellinen. Mutta enköhän löydä perille. Huomenna voisi olla hereillä.
Huomaan epäileväni suunnitelmiani, riitelen itseni kanssa – olenko riittävästi miettinyt ja ottanut selvää mitä esim. Kyyneljärven pohjoispäässä on. Kartan mukaan siinä pitäisi olla kangas ja kivi, mutta onko siinä? Voi luoja jos joku muu kyseenalaistaisi reissun suunnittelua. Yleensä se on Jukka, ja minä saan täyden hepulin: "suunnitele ite, elä valita, et ole ollut missään hengenvaarassa, ei elämää voi suunnitella, ei ole olemassa mitään turvaa… " Nyt ei auta kuin kirjoittaa päiväkirjaan: muista pyytää anteeksi :-)
6.6.06
Aamulla laitan gepsin päälle uudelleen ja se korjaa sijaintinsa yli puolella kilometrillä ja olen taas kartalla. Kerrankin se oli väärässä ja minä oikeassa. Alkaako gepsi olla jo vanha.
Aamu oli poutainen. Radiossa lupasivat, että tänään on Lapissa poutaa. Sen jälkeen tuli useampi pieni rae- tai sadekuuro.
Myöhemmin
Olen lounaalla Kyyneljärven rannalla. Tässä on jonkun leiri, pöytä (tehty ilman nauloja) ja penkit, hiekkaranta. Aivan upeaa! Aurinko paistaa ja on kaunista. Olen kartalla ja maasto on huomattavasti helpompaa kuin oletin. Hyvä fiilis!
Tässäkin voisi viihtyä
Tosin minä lapsena tykkäsin hyppiä kiveltä kivelle. Rakkaa ON välillä! Ja sitä ei ole edes karttaan rakaksi merkitty kai siksi, että siellä kasvaa jokunen puu, vaikka muuten on hurjasti kiviä.
Tämä ei ole rakkaa kartan mukaan
myöhemmin
Tuossa kiveltä toiselle loikkiessani äsken tajusin, että mähän tykkään tästä ja oon tässä jopa hemmetin hyvä ;-) Tässä on siis etuna, jos on lapsena tykännyt kiipeillä kivillä ja sen jälkeen on tykännyt pogota. Välillä intoonnun riehumaan ja hyppimään kiviltä toiselle- jee :D
Päivän karhunpelätyspiisi on ”mä pogoon, mä pogoon, mä pogoon” Karhut pysyy poissa :-)
Kyllä mä selitän itselleni välillä aika paljon ääneen.
myöhemmin
Kyyneljärven pohjoispäässä ei sitten ollut kangas vaan koski. Kuulin sen kauaksi ja olin saada hepulin.
Siis tuolla kaukana pitäisi olla kangas!!
Onko saha mukana?? No ei ole tällä kertaa, mutta muuten kyllä aina! Voi ääliö!!! Vaihdoin vanhasta Savotasta sahaukseen tehdyn yläkaaren tähän uuteen Vaarilta saatuun rinkkaan ja ruuvitkin on, mutta sahan terä on vanhan rinkan sivutaskun alla "oikealla" paikallaan.
Kuljen lähelle ja yritän rauhoittua. Ei auta että haukut itseäsi, rauhoitu. Katson koskeen ja mikä ihana näky! "Silta" kahdesta männyn rungosta.
Voi miten ihanaa!! haivei!!
Tilannearvio: voin pahimmillani kaatua ja kastua, alavyö auki. Nyt rauhoitut, hengität ja kokeilet siltaa ilman rinkkaa. Kävelysauvoista ei ole mitään apua, ne eivät ulotu pohjaan. Löydän kaksi painavaa männynrunkoa, kumpaankin kainaloon. Kengät kireälle, säärystimet jalkaan, alavyö auki, aivot täyteen happea. Nyt tsemppiä!
Ylitän varovasti sillan, vesi nousee lähes säärystimen yläreunaan ja painaa kunnon voimalla. Viimeiseen askeleeseen nyt tarkasti, ja yli – jee :-)!!!
Vesi juoksee siis useammasta kohdasta!!
Huomaan käyväni yhä ylikierroksilla (varovaisuusfriikki kohtaa todellisuuden ;-). Päätän kalastaa, ajattelen sen rauhoittavan. Heilautan parhaan lippani taakseni korkealle ylös mäntyyn. Nykäisen sitä ja saan siiman kierähtämään oksan ympärille vielä muutaman kerran. Kaikki rumat sanat!!
(Myöhemmin Suolistaipaleen lähellä tapaan melovan pariskunnan, joilta puuttuu vain 15 senttiä kartasta. Annan heille omani, koska olen kohta poistumassa siltä. Kirjoitan osoitteeni kartan taakse ja kerron mitä tapahtui vieheelle. Kun tulen reissulta kotiin on minulle kirje Pattijoelta ja siellä kirje, kartta ja vieheeni tulitikkuaskissa. Kalevi on kiivennyt puuhun ja hakenut sen – uskomatonta :D)
Keskustelen ”vakavasti” itseni kanssa ja lupaan tästä lähtien suunnitella huolellisesti, ottaa selvää ja varustautua kaikilla mahdollisilla tavoin. (Myöhemmin Suolistaipaleen kämpällä luen mukana raahaamaani printtiä autiotuvat on-line sivuilta. Sieltähän sen voi lukea:
”Huomaa, että Suolisjärvi laskee Kyyneljärveen 3 km tuvasta itä-koillisessa - joskus kahlattavissa saappailla, joskus vaarallinen. Lasku-uoma puuttuu monista kartoista.”
että jos vain lukisi edes sen mitä itse raahaa mukanaan.)
Kävelen viimeiset kolme kilometriä kämpälle rauhassa ja varovasti. Tunnemyrsky väsyttää ja eipä huvittaisi kompuroida. Sätin karttojen tekijöitä. Kun törmään uuteen hienoon poroaitaan, enkä löydä porttia ja on hankala päästä ali sätin paliskuntaa. Sitten ei auta kuin nauraa itelleen kun olen lähes valmis tuhoamaan aitaa.
Nojaan keloon ja siinä onkin pesä, apua, kädet tärisee yhä, äkkiä kuva ja kauas pois
Kämpällä lähes säikähdän kun kämppä tuntuu lämpimältä, olenko niin sippi??
Onneksi vilkaisen kämppäkirjaan:
5.6. klo 0.30 – 6.6. klo 12
”Matkalla koilliseen”
Käyrä
Malahvia
Ertsy
Tutut kaverit ovat lämmittäneet kämpän, hakeneet vedet, tehneet sillan. Juuri vain kerinnet alta pois. Isot lämpimät Suurkiitokset pojat!! Lämpömittari näyttää 19 astetta. Kaikki hyvin.
Syön kolmen ihmisen annoksen cous-cousia, peseydyn, venyttelen ja nukun kuin lapsi.Kaikki on niin hyvin kuin vain voi elämässä olla.
7.6.2006
Olen kalastanut, pessyt pyykkiä, pessyt hiukset, hoitanut jalkoja, venytellyt, tehnyt ruokaa
ja jo nukkunut päikkärit. Suunnitellut tulevia päiviä. On ollut hyvä päivä.
Minulla oli tosi upea reitti ja reissu tänne. Ja nämä päivät vain jatkuvat, JIPIII!!
On ollut aurinkoinen päivä. Ihanaa, että olen saanut olla täällä yksin.
Jotkut ihme linnut tepastelevat tämän kämpän ja eteisen katolla. Ne pitävät sellaista ääntä, että vaikuttaa siltä, että joku on porstuassa. Olen jo muutaman kerran pikaisesti siivonnut tavarani syrjään ja odottanut tulijoita. Sitten jo malttamattomana mennyt ulos vastaan. Linnut lähtevät silloin viivästyneen tympeästi matkaan, niitä ärsyttää, että ramppaan ulkona ja häiritsen niitä. Rance arvelee kuvauksen "takatukka ja pää hytkyy edes-takas uidessa" perusteella niiden olevan tukkakoskeloita.
Minulla on paljon rakkaita ihmisiä, jotka ovat hyvin tärkeitä minulle. Tiedostan ne joita rakastan. Ja olen heistä kiitollinen, että he ovat olemassa. On ollut oikein hyvä pysähtyä. Silloin myös ajatukset saavat pysähtyä. Ajattelin tässä, että olen hyvin onnellinen ihminen.
Tuijottelen tyyniä järvenselkiä mökin pöydän äärestä. Ei tiedä kumpaa järveä tuijottaisi. Aurinko jaksaa paistaa. Kalat hyppii, linnut kruisailee.
Lehti on tulollaan pajuun. On kauniin vaaleanvihreää.
Kamala, että on jo 7. päivä JÄK! Eilenhän minä lähdin. Tämä yksinoloaika on ollut kokemuksena kamalan lyhyt. Hyvä niin.
Olin vähän laiska suunnittelemaan tätä omaa pätkääni ja siksi tulin niin lujaa, kun en edes oikein tiennyt millaista tuo maasto on. Pelkäsin, että olisi tullut jossain vaiheessa kiire, jos olisi pitänyt pitkästi kiertää.
Olen veivannut hulluna puhelinlaturilla lisää puheaikaa :-)
Illalla on hillittömästi energiaa mutta saan pidäteltyä itseäni ja tyydyn kalastamaan.
8.6.2006
Heräsin pitkän hyvin nukutun yön jälkeen onnellisena. Hitaasti matkaan. Hyvä. Lounaalla lammen rannalla, keittoa ja näkkäriä. On niin lämmin päivä, että aiemmin oli vaihdettava t-paita päälle ja kintut paljaaksi. Hyvä mieli.
Päivällä syvällä omissa mietteissä. Se on osa minua - nautin siitä.
Kaunista, hauskoja pieniä lampijonoja, hiekkaakin lampien rannalla. Ja hemmetin vaikeakulkuista :-)
Sitten tulee hakkuut ja sitten kuuluu auton ääni. Mitäpä tässä pelleilemään. Suoraan Puhtilomaan saunaa kaupan kautta tietenkin. Kahta kassia raahaten lähden pois, toinen ruokaa ja toinen juomaa.
Teen illalla kolmen munan koskenlaskijamunakkaan ja ei ottanut tiukkaakaan syödä se.
Pyykkäilen kun odotan saunan lämpiämistä. Ihana saunoa ja juoda yksi siideri.
Tänään ei tee mieli kävellä enää yhtään!
9.6.2006
Että ihminen voi "valita" hyvän lepopäivän. Tänään on satanut ja tuullut. Ja kun satoi niin olin tietenkin ruosteisella tunturilla pyöräilemässä.
Andorrasta ostetut ultrakevyet sandaalit hajosivat noin viiden vuoden palvelun jälkeen. Tai pysyvät vielä jalassa hihnalla kiristäen. Yritän ommella niitä kasaan siimalla, mutta neula katkeaa. Teen ongenkoukusta neulan, mutta ompelu takkuaa, työnnän pihdeillä neulaa pohjan läpi ja revin toiselta puolelta läpi. Äh, saa kelvata tuo irtoremmikiristys pohjan ympäri.
Nyt on ihana katella tuota huonoa ilmaa täältä sisältä. Tai tuolta terassilta. Nukkua päikkärit. Ja sauna lämpiää taas
10.6.2006
Joku eläin pihisti juustot ja voin kämpän rappusilta vesiämpäristä viime yönä. Kauppamatkalla näin, kun iso kotka poimi kai jäniksen lounaaksi. Häkellyttävää, niin se toimii.
Syön, nukun, saunon ja tuijotan lompoloa ja tai metsää sen takana. Olen ollut täällä aivan yksin - miten ylellistä!!
Tulisi jo nyt se Tuire ;-)