Utsjoelta Karigasniemelle
18.6.2006
Lähtö puoli kahden aikoihin. Nousu Utsjoelta ylös tunturiin on ihan reipasta eli jyrkkää.
Maisemat ovat todella upeita.
Vähitellen alkoi sataa ja se ei sitten juuri tauonnut. Mutta siitä ei osannut välittää, matka jatkuu :)
Hei, otettava kuva Utsjoelta ennen kuin se on myöhäistä
Rastigaisa, yhä uskollinen ystävä :-)
Kammi rotkojärvillä oli hieno, mutta vähän huonossa kunnossa. Välipala ja portviini maistuu kuitenkin
erinomaisesti rikkinäisestä ikkunasta huolimatta.
Väsähtänyt kammi todella upean rotkojärven Goapphelasjavrin länsipäässä
Päivälliseksi sienipastaa, sen viereen oli hyvä nukahtaa näissä hienoissa maisemissa.
19.6.2006
Aamulla auringonpaiste, siis laitanpa shortsit jalkaan.
Suunta kohti Erttetvarria ja Ikivanhaa poroerotusaitaa.
Rotkojärviä on ihan mahdoton kuvata
Lounas pienillä tulilla nimettömän joen rannalla
Kuinka paljon puuta löytyy avotunturista ja kuinka vähän puuta tarvitaan ruoanlaittoon.
Ikivanha poroerotusaita on uskomattoman kaunis. Paikka pysähdyttää, kuinka kauan sitten täällä oltiin
ja millaista elämä silloin oli? Mitä ihmiset silloin ajattelivat. On haikeaa lähteä pois.
Ikivanha poroerotusaika kivestä, kuinka vanha tämä sitten onkaan?
Uskomaton määrä kiveä!
Taaperrusta sateessa kunnon suota pitkin Linkinjohkan pohjoisemmalle, eli lukitulle hienolle kammille.
Kun Alfreetin kammi etelämpänä on auki, tuntuu se viiden tähden hotellilta, eli on valtavan upea.
Patjat ja porsliinit, täällä on enemmän mitä ihminen tarvitsee. Jopa englanninkielistä kirjallisuutta.
Nöyryys ja kiitollisuus Alfreetille. Kiitos että avaat kotisi ja annat levähtää ja kuivata vaatteita.
Kalastan ja tempaisen vieheen vastarannalta nenääni. Vältyn kuitenkin kävelemästä Karigasniemelle
lävistyksen kanssa ;-). Siihen loppuu kalastus siltä päivää.
Alfreetin kammi Linkinjohkan varrella, viiden tähden hotelli!
20.6.2006
Aamulla oli sumu, näkyvyys juuri ja juuri romahtaneelle hyyskälle saakka. Eipä kannata kulkea, jos ei näe
kaikkea kaunista. Hidas aamiainen, sitten voisikin ottaa jo päikkärit. Herään kun kuola valuu poskea pitkin.
Jahas, vielä sadetta. No, se onkin jo lounasaika. Mites se sää? Ai, yhä sataa.
Köllitäämpäs taas ja mietitään mukavia. Ihanan rentoa :D
Huimia pilviä, jotka liikkuvat nopeasti
Sateen tauottua matkaan. Suot ja pienet tunturit seuraavat toisiaan; Skierrevadda, Njiljjohmohkkavzecomat,
(en keksinyt tuota nimeä itse), kohti Ingga Aitevarria. On huolehdittava, että kävelee tarpeeksi hitaasti.
Juuri ennen sadetta teltta taas pystyyn. MSR on pysytyssä parissa minuutissa. Sateen ropina tuudittaa
taasen päiväuniin :D. Päivällinen, ruoka on hyvää. Sateen jälkeen taas matkaan.
Hyvä taktiikka, huikeat maisemat eivät jää näkemättä.
Matkan varrelle osui kolme lukittua kämppää, pari vanhempaa ja yksi ihan uusi sininen kuin pieni omakotitalo.
Täällä siis asuvat poromiehet talvella.
Näemme uusia kauniita kukkasia. Upeaa sammalta lähteen lähellä.
Timantteja sammaleella
Hyvä leiripaikka löytyy Gammioaivin kupeesta illalla. Leirin edessä joki juoksee kivien alla.
Ensimmäinen vesikuoppa on talousvettä varten, toinen alavirtaan on
peseytymistä varten. On ihana olla puhdas ja syödä päivällisen jämät iltapalaksi.
Sadepilviä on taivaalla, mutta sade tulee vasta iltasaduksi. Ihana fiilis.
Upeita maisemia koko päivän, ja järkeviä ratkaisuja :)
On kurkistettava mitä tuon takaa löytyy
Ihana leiri :-)
YES!!
21.6.2006
Aamun ja päivän sataa. Pilvet ovat ihan alhaalla, ei näkyvyyttä. Unta, ruokaa ja mietiskelyä – täydellistä.
Sade muuttuu kuurosateiksi neljän aikoihin, näkyvyys on kuitenkin huono. Kannattaa vielä syödä ja torkahtaa.
Kuuden aikoihin sade taukoaa ja taivas on kirkas, pitääkö ihan oikeasti lähteä matkaan??
Aurinko paistaa, näkyvyys on erittäin hyvä, nyt kohti Guivia. Merkitystä reitistä puiston alueelle löytyy
vain kaksi ensimmäistä tolppaa. Johan on ärsyttävää, että on näin huonosti merkitty. Syy selviää myöhemmin,
suunnistuslepsuus vei viereiselle kukkulalle :D Maisemat ovat huikeita.
Tuon takana Guivi
Tuolla kaukana on Kaldoaivi
Tästä valuvat vedet Utsjoelle
Sade alkaa laskeutumisen aikana. Yritän jopa juosta ohi sateen rinkalle, mutta toivotonta.
Ja taas tunnen kuinka sade valuu hiljalleen sisään vasemman rinnan päältä, siitä mistä silitin saumateipin huonosti.
Hmm - tilannekatsaus: Pääasiassa alamäkeen kammille on kuusi kilometriä, siis sinne.
Kuurosateet pyyhkivät yli koko matkan. Yö on kuitenkin kaunis.
Kammilla sytytän tulta takkaan. Poikkeuksellisesti käytän kiehisiä. Joku on vuollut aivan pieniä kiehisiä paljon.
Lähetän lämpimän kiitoksen hänelle. Tuli syttyy nopeasti, valaisee ja lämmittää. Kuivaa päälle, märät vaatteet
kuivumaan, yöpalaksi päivällisen jämät, sisäteltan pystytys. Makaan pimeässä, kuuntelen tulta ja katselen sen loimua.
Erittäin hyvä olo, nukahdan nopeasti. Ja nukun aamuun saakka.
22.6.2006
Aamulla oli sininen taivas. Vein kamppeet ulos kuivumaan. Kun silkkinen t-paita oli kuivunut totesin sen
haisevan niin, että pesin sen joessa.Hidas aamu, aamiainen aikanaan ja iltapäivällä matkaan.
Lounaalle Njavgoaivin kämpälle. Alkaa sataa, mikä ajoitus!
Falafelia ja perunamuusia. Luen eka kertaa valmistusohjeen ja totean tehneeni Tuirelle puoliraakaa falafelia,
anteeksi! Kypsänä se oli todella hyvää. Ruokalevon jälkeen on taivas taas sininen.
Uin Luopmusjärvessä. Oikeasti ihan hemmetin kylmää. Sateet pyyhkivät yli, mutta ei haittaa kun on suojassa.
Radio kuuluu hyvin. Venyttelen ja se menee päähän. Sammun.
23.6.2006
Herään yhdeksältä nälkäisenä. Nukahdan uudelleen kun laiskottaa nousta. Aurinko paistaa, sininen taivas,
niin lämmin, että on shortsikeli.
Sääret taas viiruuntuvat soita ylitettäessä. Miten kertakaikkisen mahdotonta on pukeutua uudelleen?
Tutkimusretki rannan kammeille. Osa huonossa kunnossa, mutta vielä yöpymiskelpoisia hädän tullen.
Osa hienoja lukittuja kesämökkejä.
Matka jatkuu uraa pitkin kohti länttä soidensuojelualueen ja Ailigaksen taakse. Pieni joki aiheuttaa hirmuista
kiertelyä edes-takas. Laiskottaa ottaa kengät pois, pitäisi päästä vain hypähtämään iloisen virran yli.
Vähitellen tajuan, että ylävirrasta kannattaa yrittää yli ;-) Hernekeitto maistuu.
Ailigaksen takana kurussa joen rannalla alkaa sataa. Teltan pystytys ja lepäily, sade saa mennä ohitse.
Tuntuu hyvältä elämä.
Ailigaksen takana Kurussa
Seuraava pätkä on kertakaikkisen hankala, soisia pikku lämpäreitä, jättipajuja, kaiken sortin lehtipuita.
Kyseessä on jonkin sortin suojaisa sekasikiölehto, jota ei kartasta erota. Eteneminen on hidasta, kiemurtelevaa,
hiki irtoaa. Miten helkutissa on tänne jouduttu? Miten täällä voi olla tällainen risukko??
Astun ruohon läpi vesikuoppaan ja mulautan toisen kenkäni. ÄTSH!! ärsyttävää. Sukan vaihto,
muovipussi kenkään ja menoksi.
On pakko laskeutua aika alas kohti jokiuomaa jotta hyvä tasainen leiripaikka löytyy lähteen vierestä.
Lähde on uskomattoman kaunis, vesi jääkylmää ja maukasta.
Makoilua, taivaan tuijotusta, Norjan tunturit näkyy, Juhannuksen kunniaksi on suklaata eli sokerihumala.
Karigasniemelle on neljä kilometriä. Ehdottomasti reissun raskain päivä. Kuitenkin tosi hyvä mieli. Jaloissa
kyllä vähän tuntuu rämpiminen, mutta ei pahasti ollenkaan.
24.6.2006 Leirin purku ja laskeutuminen alas yhä kasvavien puiden, mäntyjen, ohi koulun ja hautausmaan.
Asfaltilla kävely käy jaloille, istuskelua hautuumaan edessä penkillä. Tuijottelemme harvoja ohiajavia autoja.
Leirintäalueelta mökki ja saunaan. Sukkien pesu ja perinpohjainen saunominen. Kaupasta keskikaljaa,
12 pack on halvin. Kävelyä joen rannalla, ihmeellistä odottelua, reissu pysähtyy. Melkein apatiaa.
Mitä hemmettiä. Lähteäkkö heti pois mettään vai mitä. Soitan kaikille rakkaille. Suukkoja ja halauksia!
Jälkiviisautta - Karigasniemen yli olisi pitänyt vain pujahtaa saunan kautta takas mettään
25.6.2006
Ihmiset saa onnellisiksi kun jakaa ilmaiseksi vastaantulijoille kylmää kaljaa ennen kaupan aukeamista juhannus-
päivänä. Ainakin se toimii Karigasniemellä. Niillä kaljahylsyillä, jotka oli tullut juotua sai pussin spagettia. (Sen
tarjoilin sitten suvulle viikkoja myöhemmin kotipuutarhassa).
jatkuu kohti Tirroa..