Syysreissu UKK puiston itäosiin

 

Jukan viimeinen vuorotteluvapaaviikko. Viime hetkeen asti haetaan

matkakohdetta; Teneriffa - La Gomera – UKK puiston erämaaosa??

 

Lauantaiaamuna mies teki lopullisen päätöksensä, lähdetään Lappiin.

Säätilanne vaikutti myös täydelliseltä, aurinkoista, vähän ehkä pakkastakin.

 

Tavarat kasaan, kaupasta ostokset, pojalle ruokaa viikoksi, pakkaus ja

molemmilla vain reilut 20 kiloa, täydellistä!! Rovaniemelle hotelliin yöksi.

 

Valmistelut olivat ikään kuin jääneet hieman vajavaisiksi. Lauantaina matkalta

soittelen Koilliskairan luontokeskukseen varauskammiasioissa todetakseni, että

eivät he lauantaisin työskentele. Käydään oven takana varmistamassa tilanne.

Noh, ei haittaa.

 

Oikaistaan Ivalon alapuolelta. Anninkaduksi nimetty metsäautotie on vähän

huonossa kunnossa. Teitä erkanee ja katselemme tarkasti mihin kääntyä.

Kuinkahan pitkästi näitä metsäautotiesokkeloita olisikaan. Maalailemme

tilannetta jossa harhailisimme koko viikon metsäautoteitä pitkin ja viimein

helikopteri pelastaisi meidät. Tekisimme aivan uuden tason eksymisissä ja

uusavuttomuudessa! Voi niitä otsikkoja iltapäivälehdissä ja kommentteja

keskustelupalstoilla!!

 

Käännymme Raja-Joosepissa oikealle tielle. Ensimmäisen parkkipaikan tullen

mies parkkeeraa auton ja hyppää autosta ulos ja tömäyttää rinkkansa hiekalle.

Havaitsen pientä intoa retkikaverissa. Minä autosta että tää ei näytä oikealta,

ei oo jokeekaan. Mies heittää rinkan takaisin autoon ja ajaa paikkaan jonka

tunnistan Naalin kuvasta.

 

Notkumme sillan yli ja etsiydymme Kiertämäjoen laitaan polulle. Hemmetin

hyvä fiilis! Jokilaaksossa kasvaa mäntyjä, keloja on paljon ja joen rannan heinikot

ovat kultaisia.

 

 

On juuri niin kaunista kuin toivoimmekin olevan.

 

 

Alemmalla kiertämäjärvellä on hyvin viehättävä laavu. Siinäpä on sitten hyvä

viettää reissun viimeinen yö.

 

 

Meillä ei ollut kiire mihinkään, oli niin hienoa. Syötiin myöhäinen lounas,

kuvattiin keloja ja nautittiin olostamme. Sitten alkoikin pahasti hämärtämään.

 

 

Töppöstä toisen eteen ja saavuttaessa Ylemmän Kiertämäjärven tuvalle olikin jo

pimeää, juuri näki polun jaloissaan ja kajon joesta ja rannasta.

Tupa oli tyhjä, tuli kaminaan, kynttilä pöydälle, alusta laverille, makari pois

pussista, lämmintä minttuviinakaakaota kuksallinen. Rauha hiipui jäseniin ja

mieleen.

 

Alkuruoaksi valkohomejuustoa, paistettua ruisleipää ja portviiniä. Mikäs tässä

eläessä

 

ja reissu sen kun  jatkuu