Aamulla ilokseni totean, että kulkija on lämmittänyt keittiön valtion kaasulla.

Hyvää järjenkäyttöä!! Hän häipyy aamuun, hämmästyneenä toteamme

sadesuojan rinkan suojana aamuauringossa ja prässätyt vaellushousut!

Siinäpä tyyliä.

Lähdemme ylittämään Anterinjokea. Sanon, että kivet ovat sitten täysin jään

peittämät. Se ei estä minua astumasta keskellä jokea kiven päälle joka ei ole

pinnan alla. Otan rauhallisen, tasapainoisen askeleen, mutta yliliukas kivi ja

painovoima mulauttavat minut kiveltä. Harmitus, ehdin ajatella, mutta

onnekseni en päädykään nenälleni jokeen, vaan johonkin ihmekyykkyyn, josta

täysin kuivana onnistun pääsemään pystyyn. HUH! Eikö varoituksen pitäisi

suojata varottajaa?

Kävelemme mäntykangasta pitkin Maalpurinojalle.

Joki kiemurtelee vallattomasti.

Lounastauko

Ihailemme kymmeniä Maalpurinojan lähteitä, sammaleet kylpevät

auringonvalossa

Nousemme ylös Korvapuolen ja Hirvaspää kivettömästä solasta.

Maassa on jääkansi

Tunturihulluutta

Pieniä lampia tunturissa

Ei malteta lähteä pois, pyöritään tuntikausia Hirvaspäällä ja

Peuranampumapäällä ihmettelemässä maisemia, jäätyneitä lätäköitä,

sammalia, kuruja ja jyrkänteitä. Viimein pimeyden uhka ajaa meidät alas

männikköön ja kohti Alempaa Kiertämäjärveä.

Mennään tällä kertaa molemmat kengät jalassa Ylemmän Kiertämäjärjen

itäpuolelta, kun Jukka jaksaa löytää vielä paremman ylityspaikan.

Minä hyydyn kiertelyyn vähän aiemmin kun olen vetänyt kengännauhat

napakasti kiinni ja aivoverenkierto uhkaa ehtyä ;-)

Harppaan pitkävartisten kenkieni turvin joen yli.

Ei malteta olla kämpässä, iltarusko on ihana! Istutaan ulkona ja juodaan

minttukaakaota ja syödään tuplasuklaafasuja (joihin laitetaan jotain huumetta

riippuvuuden synnyttämiseksi ;-).

Saamme seuraa erakostamme. Ensin reaktiomme ovat että laavulle!!/telttaan!!,

mutta sitten päätämme, että meidän ei tarvitse säikkyillä.

Tervehdimme, mutta sellaiseen turhuuteen hän ei yhdy ;D

Annamme hänen ruokailla rauhassa, pysymme ulkona. Kun tulemme taas

kämppään hän elää hiljaisena varjona seinustalla, sadesuoja rinkan päällä.

Makuupussi jalkojen peittona. Pitkähköt hiukset sekoittuvat partaan.

Tuuli ja maisemat ovat kypsyttäneet meidät, ei meistäkään paljon heru.

Katselemme päivän kuvat kamerasta, lukuisat videonpätkät. Onneksi

sielussakin on kaikki vielä tallessa. Nautimme portviinin lämmöstä.

Kohteliaana eleenä pimeän tullen erakko pamauttaa kynttilänpätkän

pöydälle ;D Joku olisi saattanut tilannetta säikähtääkin.

Herutan hänestä lauseenkin kun nukkumaan mennessä kysyn,

että sammutanko kynttilän ja hän vastaa:

"Sammutan sen kun käyn nukkumaan".

Ei siis afasiaa (puheen tuottamisen häiriötä) kuitenkaan.

Joku saattaisi epäsosiaalisuudesta häiriintyä, mutta meillä ei ole tarvetta siihen.

Unohdan hänet niin, että vaihdan paitaa Jukan takana. Pahus, häneen tulee

hiukka eloa.

Tuvan ovi falskaa niin että aikaisin aamulla tupa viilenee. Sytytän kaminaan

tulet. Kulkija havahtuu, syö aamiaisen ja lähtee aamuhämärään.

Me olemme sopineet, että meillä on luppopäivä

Avara maa

Aamuyöllä aukeaa, avara paikka, tyhjä maa

Silmät peittyy pimeään, synkkä yö, synkkä pää

Aika pistää miettimään, jos ei meitä oo, mitä  minusta jää

Mitä tämä kipeä on?

Aamuyöllä laukeaa vanhat muistot päähän taas

Silmät peittyy pimeään synkkä yö, synkkä pää

Aika pistää miettimään, jos ei meitä oo, mitä  minusta jää

Mitä tämä kipeä on?

Joka ei koskaan mene pois, se joka ei koskaan mene pois

-Mämmilärock-