Hammastunturi helmi 2004

Pokan tie - Sompio - Suivakko - Riekkokämppä - Taimenjärvi - Juntinoja - Pokan tie

Kuvat löytyvät täältä

Työpäivä päättyy Rovaniemellä, olen täynnä kuplivaa iloa ja pientä jännitystä.
Yritän nauttia siitä pirinästä sisälläni, en yksinomaan toivoa, että voi kun
tuo kello kulkisi nopeampaa. Linja-autoasemalle, Eskelisen kyydissä
turvallisesti Inariin, perillä puoli yhdentoista aikoihin illalla.

ensimmäinen päivä
Yöpyminen Hotelli Inarissa, aamulla avainten haku Siidasta, viimeiset ostokset
K-kauppa Kuukkelista, eli kermaa, voita, juustoa, homejuustoa, leipää ja
Sinolia. Kauppias muistaa, jutellaan vähän. Jomppasen taksilla kohti
Menesjärveä.

Taksi jättää tielle ja jopa oikeaan paikkaan, vaikka höpöttely taksimiehen
kanssa uhkaa kartanlukua. Ahkion aisojen kasaus, sukset jalkaan, ihanaa!

Kelkkaura lähtee tienvierestä, menee muutaman sataa metriä eteenpäin
Vaamenseisomapään alta. Siellä on paloiteltu hirvi, sisäelimet ja nahka jätetty
metsään, minusta laitonta hommaa, tiedä häntä.

Sitten alkaa umpihankitaistelu viiden asteen lämmössä. Tarkoitus oli käydä vain
lounaalla Sompion kämpässä Illestipääjärven rannalla, mutta kun lumi tarttuu
suksien pohjaan ja päälle noin 20 sentin paakuksi, saa olla tyytyväinen kun
pääsee Sompiolle. Lounas kelon päällä istuen, on hyvin kaunista mäntymetsää.
Pieniä kumpuja ja ylämäkiä riittää. Kuusi tuntia kestää etenemistaistelu, ahkio
ui syvällä ja jumittaa. On jo hämärää kello puoli kuuden aikoihin kun Sompio
häämöttää.

Tupa on viehättävä, takka savuttaa hyvin sisään. Takan kivet kimaltelevat
kauniisti jäisinä. Maa- ja kivilattia, turvekatto, joka hieman valuttaa vettä
sisään. Kun sitä korjaa sanomalehdillä ja niin se ei pahemmin kastele. Ei
seisomakorkeutta. Yö on lauha, ei palele yhtään, vaikka aika nopsaan joutuikin
lopettamaan puiden polton. Ei kenttää.

toinen päivä
Herätys seitsemän aikoihin, aamutoimet hiljakseen ja lounas
valmiiksi ruokatermokseen. Yön aikana oli tullut pakkanen, iltayöstä satoikin
vettä ja luntakin ihan vähän, joka onneksi oli pakastunut lumen kannen jääksi.
Lumi ei enää tartu suksiin ja pääsee hetkittäin jopa hiihtämään.

Ennen Suivakkoa kaksi poromiestä lapsineen, kaksi pikkupoikaa poroaidalla
samaan aikaan, jutellaan kun siinä kun törmätään. Pojat saavat poroaidan
sisäpuolella istua rattikelkan kyydissä kelkan perässä. Toinen poromiehistä
käy laittamassa tulet Suivakon kämppään valmiiksi, hyvin herttaista ja
huomaavaista. He ovat kalalla.

Suivakon kämppä on tilava ja lämmin. Oikein hyvä kämppä. Perillä jo hyvissä
aikaa päivällä, on hyvä lepuuttaa lihaksia, venytellä. Toipua edellisen päivän
selkäsaunasta. Kämpän portailla olen käynyt aiemmin kesällä, söin siinä lounaan
ja siitä sinkosin itseni nopeasti pois kohti Tunturi-Suivakkoa ja Irrajärveä,
silloin menin kohti Hammasjärveä. Sitä ennen kävin uimassa Siika-Suivakolla.
Kämppään sisälle silloin tuskin kurkistin.

Kun poromiehet ajavat kämpän ohi kotiin, vaihdetaan muutama sana reitistä
Riekkokämpälle. He kertovat että kesällä menevää mönkijäuraa on joku saattanut
ajaa kelkalla Palopäälle.

Soitan Jukalle ja kerron muuttuneesta suunnitelmasta, Palopää jää reitistä
pois. Ruoaksi valkosipuliperunoita kermaan haudutettuna, lisäksi viljapihvejä
ja puolukkahilloa. Hyvää!

Illalla jäällä täydellinen hiljaisuudesta, auringon lasku, myöhemmin tähtiä.

kolmas päivä
Seuraavan aamun lähtö on ennen klo yhdeksää. Järvi ja suo on pinnasta jäässä ja
matka kulkee hyvin. Onnellista. Muistan mielestäni mistä mönkijäura kulkee,
mutta en löydä kelkkauraa, ehkä lumi on peittänyt jäljen. Jos upottaa ahkio ei
nouse ylös jyrkkää nousua Rahpesoaivin ja Jänkäpään välistä.

Kelkkauraa etsiessä alkaa lumituisku ja hetken pohdinta mitä tehdä, onko edessä
paluu Suivakolle. Aina kun on ongelma, kannattaa syödä. Lounaan jälkeen loppuu
lumituisku. Päätös ottaa toinen reitin Riekkokämpälle, joka menee Appisnulkin
alta, Riekkopäälle tullaan koilisesta. Suksi kulkee aika hyvin, tunturiin
noustessa alkaa kantaa yhä enemmän ja tunturissa on upea hankikanto ja
auringonpaiste. Ensin esiin tuli Lemmenjoen tuntureita, sitten Hammastunturin
tunturit piirtyvät upeina esiin. Olen onnellinen, olen kotona, minun tunturini
talvella.

Tunturiylängöllä voi kävellä hangella, nauttia ja katsella, tuntuu, että se
ensimmäisen päivän koettelemus on kuin portti tähän kauniiseen paratiisiin.

Missään ei näy enää toisten ihmisten jälkiä, ei kelkan jälkiä ei suksen jälkiä,
askeleita.

On todella upea sää. Matala Riekkokämppä löytyy helposti, vaikka onkin lähes
puoliksi lumen alla. Polttopuita joen varren koivuista. Kämppä lämpiää
nopeasti, vähän valuu katosta vettäkin, ei paljoa. Illalla ulkona on kunnon
pakkanen sisällä +20. Yöllä on ulkona pakkasta noin 30 astetta, sisällä on hyvä
ja lämmin, vaikka tuore puu ei oikein tahdo palaa.

Yöllä metsäkanat pitivät ääntä ja pulputtivat, ehkä nokkivat kämppää.
Tunnistavatkohan vieraan tuoksun.

neljäs päivä
Hidas aamu odotellen päivän lämpiämistä. Avaan kämpän oven ja katselen kuinka
aurinko nousee itse isoherra Hammastunturin takaa. Sininen maisema muuttuu
kullan väriseksi. Olen vain onnellinen. Päivä oli ihanan aurinkoinen, pieni
viima on vähällä tuntua kylmältä välillä. Eilenkin mutta varsinkin tänään hanki
humahtelee alla. Useampia satoja neliöitä hankea laskeutuu aavistuksen.

Päivällä on todella hieno auringonpaiste ja on taivaallista hiihdellä tunturien
välissä. Lounas vanhan kämpän portailla auringosta
nauttien. Punajuuri-juurespataa ja homejuustoa, hyvää. Lusikka on jossain
tavaroissa, vaivaiskoivun oksa lusikkana.

Taimenjärvelle auringonlaskun aikoihin. Oli todella kaunista hiihtää kun jää
kimmeltää kuin timantit oksilla. Luonto oli täynnä eläimen jälkiä, kettuja,
jäniksiä, lintuja, hiiriä..

Taimenjärvi on taas metsähallituksen kämppä eli tiedossa on kuivaa puuta ja
isot tilat. Konttaus vessaan kun ei viitsi hiihtää, kävelyä ei hanki kestä,
konttaamisen kylläkin. Taimenjärvellä on yöllä pakkasta -30.9 ja revontulet

viides päivä
Aamulla pitkä odotus, että pakkanen lauhtuu, matkaan vasta puolen
päivän aikoihin. Lämpötilaero tuntuu heti kun laskeutuu tai nousee.

Poroaita kartalla ei vastaa poroaitaa todellisuudessa. Poroerotuksessa jouduu
availemaan portteja ja kerran punnertamaan ahkion aidan yli. Otan suksen pois
jalasta ja uppoan välittömästi nivusiin saakka. Hanki kantaa vähemmän kun
laskeutuu metsään eli upottaa noin 10 senttiä.

Juntinojan vuokrakämppä osuu kohdalle somasti tienhaaraan ylittäessä Pokan
tietä. Edessä viimeiset kukkulat Juntinojan kämpälle.

Saunan lämmitys, vesi Juntinojasta, kämpän lämmitys. On
yksinkertaista ja helppoa, on kuivaa puuta. Kämppä vähän ärsyttää kun on niin
hieno, on metsäläisfiilis. Vaahtomuovipatja - outoa. Kiukuttaa vähän, matka on
loppumassa Saunakaan ei tunnu niin fantastisen hyvältä. Tässä on lopun makua.
Kotiin tekstiviesti,
kaikki ok.

kuudes päivä
Aamulla tien varteen odottamaan koulukyytiä. Tuleehan se aikanaan,
ehtii tanssia ja hyppiä ruutua. Rahaa ei ole lippuun, ne on hotelli
Inarissa työvaatteiden ja tietokoneen kanssa.

Ihmettelen kuinka tajuttoman pitkään on hiihtänyt, kun menee niin kauan ennenkö
saavutaan lähtöpaikkaan.

Juntinojan vuokrakämpän avaimen Siidaan, istun Hotelli Inarin baarissa ja en
totisesti halua lähteä pois. Kiukuttaa ja houkuttaa lähteä metsään. Voisin ja
haluaisin vaan ostaa ruokaa ja lähteä uudelleen. Tiedän, että ei onnistu. Olen
myöhästyä postiautosta. 15 tunnin bussimatkan jälkeen olen kotona. Olen
onnellinen päiväkausia, juttelen rauhassa asioita, tuntuu, että sielu on
levännyt.