Viikonloppu ennen vaellusta eli toukokuun loppu - kesäkuun alku
Ensin kävin Nuorgamissa kämpällä. Tunturissa oli aika hurjaa. Tunturit olivat sinimustaharmaita ja niissä oli valtavasti lumilaikkuja. Tundra. Tuuli. Maisema oli lähes henkeäsalpaava Norjan tuntureille, Kaldoaiviin ja Tenolle. Kannoin liian raskasta rinkkaa tunturien yli ja tunsin sydämeni hakkauksen.
Saunoin, lämmitin kämppää. Paimensin tuntureita, yritin maalata tunturimaisemaa,
luin saamelaista mytologiaa ja olin todella lähellä tunturihulluuskohtausta. Tunsin pienuuteni. Yöllä sydän löi lujaa.
Tulen kesästä ja täällä ei ole merkkiäkään keväästä. Puut ovat mustia, maa harmaata, ruskeaa, mustaa, suolla keltaista ja punaista.
Istuin kämpän portailla kun en ollut tutkimusretkillä. Oli hirveä hinku tehdä lumitöitä, paiskoa lunta lapiolla puroon mutta selvisin siitäkin hulluudesta.
Vesi purossa oli noussut melkein metrin. Revin vedellä täyttyneen ”jääkaapin” purosta ja hautasin sen lumihankeen.
Heitin järveen ison kiven, mutta se jäi jään päälle. Pidin kuitenkin kesämekkoa villapaidan päällä.
Porot söivät suolla. Kuvasin niitä, niiden nälkä oli suurempi kuin pelko.
Rauhallinen, kovahermoinen luontokuvaaja:
(paikkalinkit lisätty äidin ideasta/toiveesta, avautuvat Kansalaisen karttapaikkaan)
Sitten Vätsäriin ja vaellukselle! Viikonloppu Nuorgamissa oli kyllä sykähdyttävä, mutta nyt rinkka selkään ja erämaahan. Lähtö tuntuu taas niin hyvältä. Tunnen hymyileväni ja havumetsä tuntui helpolta silmälle ja jalalle. Nuorttijärveltä matkaan, ekassa helpossa kahlauksessa vesi on todella raikasta.
Tajuan, että olen menossa kahdeksi viikoksi yksikseni Vätsäriin, ilman muuta suunnitelmaa kuin käydä Surnupäiden takana. Se pakottaa olemaan tässä ja nyt keskenäni ;-). Aikaa ja vapautta on aivan hillittömästi ilman mitään suorittamista ja se tuntuu aika oudolta, mutta hyvältä. Sitten Jukan kanssa yhdessä vaellus Näätämöstä Nuorgamiin tunturiin tuntureita tuijottamaan. Hyvä.
Jään ekaksi yöksi Ruuhivaaran kupeeseen. Nyt ei mennä, nyt laskeudutaan tänne. On otettava aivan rauhallisesti, vaikka olenkin hyvä rynnimään.
Ilta on ihana, vaikka hieman viileä - ei haittaa. Ruuhivaara on kallioinen ja louhikkoinen, jylhä ja upea. Järvissä on vielä jäähilettä, lumi on aika hyvin sulanut.
Olen hyvin onnellinen ihminen. Kaikki on niin hyvin.
