On rehevää ja vihreää, saniaiset ovat juuri nousseet. Katson kauempaa ja ihmettelen, että miten täällä muka olis yhä viipymälunta. No, eipä ole, on hirven karvaa. Löydämme vielä pari jalkaa, joista toisessa olisi vielä syötävää. Lähdemme reippaasti pois. Hirven hillitty hymy Reitti mietityttää, saadaan kulkea ilman kunnon kartaa ja vesi on korkealla. Suotakin olemme kulkeneet. Hmm. - Paikassa on sitä jotain, sillä ylitämme mm. Paskaojan, kuljemme Persevuoman ja Persevuomanjängän myötäisesti. Tuon lirunylityksessä menee melkein tunti, on syvä kuin mikä. Kuljemme pitkään huvattomasti kiemurtelevan joen laitaa ennen kuin löydämme ylityspaikan, jossa pärjäämme pikkuhousuja riisumatta. Pohjan hiekka upottaa hieman, reitti kulkee hetken pitkin pohjaa, kunnes sitten sillä puolella on sopiva paikka nousta joesta. Toinen liru on aivan yhtä haastava. Mietimme jopa sen yli uimista, mutta kahlauspaikka löytyy viimein. Onneksi emme kulkeneet pidemmälle etelään missä nämä lirut yhtyvät, kuten oli jossain vaiheessa tarkoitus. Nyt loppui veto, unta kiitos! Valkohörhökasvi            Ansakasvi                                                                   ja ufokasvi Ylitämme taas pientä puroa. Mies jaksaa hypätä yli rinkka selässä. Minä haluan ottaa varman päälle ja riuhtasen rinkan voimalla yli. Mies ottaa rinkan vastaan ja avittaa sen kauemmaksi. Ja kääntyy minua kohti juuri sillä hetkellä, kun hyppään täydellä vauhdilla veden yli. Se oli niiiiin lähellä ettei hän kääntyessään tönäissyt minua takaisin, eli selälleni syvään veteen. Pladask. Siinä olisi mennyt kamera sököksi reisitaskusta. Mäkäräiset heräävät viimeisenä retkipäivänä kiitos lämpimien päivien. Pitkiä taukoja on turha pitää ilman sisätelttaa. Tai se ei olisi ollut viimeinen retkipäivä, jos ne eivät tunkeneet silmiin, korviin, vaatteiden alle, kaikkialle - YAK! Taaskaan ei ole kiire minnekään Näihin näkymiin Ei itketä tippaakaan lopettaa tätä reissua, kiitos mäkärien. Kesäreissuissa on toisaalta kukkaset ja kaikki se vehreys ja toisaalta aivan turhan kuuma ja ne mönnijäiset. Olemme huvittavan tyytyväisiä itseemme. Kävelimme niin vähän, pidimme niin paljon taukoja, otimme kaiken niin lunkisti, olimme niin taitavia. Suunnistaminen meni nappiin, vältimme kaikesta huolimatta mahdottomat suot ja meillä oli kivaa. Alammekohan me oppia? Ja nyt tulille! Pääsivulle