Jos tulee lukiessa mieleen, että tuossa reitissä ei ole mitään järkeä, niin se on hyvä havainto :-)

 

 
Mutta jos aikomus on ottaa rennosti ja pitää kova
tuuli selän takana, se oli täydellinen reitti
juuri silloin ;-)
 

 

 

Tarkkaan harkittu reitti ;D

 

30.3.
 
Perjantaina lähden töiden jälkeen ajamaan kohti
Ivaloa. Paljon etukäteissuunnittelua,
vaihtoehtoja, päätöksiä ja sitten vain asiat
menevät niin kuin ne menevät eli suunnittelusta
viis.
 
Jään melkein ravinnotta Sodankylässä minne
ajan yhden tankkauksen taktiikalla maksimoiden
valoisalla ajamisaikaa. Kylän eteläisin huoltoasema
on auki, kaikki muut paikat kiinni, eli saan
ajella sinne sitten takaisin. Mitään suolaista lihatonta ruokaa ei ole joten kahvi ja munkki saa hyvin
käydä päivällisestä. Paikan valot sammuvat kun painan ulko-oven kiinni. Jännä fiilis.
 
Pyryttää lunta vähän ikävästi joten isä saa kunnian viihdyttää mua jutuillaan seuraavan
tunnin verran. Klo 24 olen hotelli Ivalon pihassa, 10 tuntia meni matkaan. (Joskus olen
ajanut 9 tunnissa Inariin ;-)

Jukka hotellissa, juodaan viiniä, rauhoitun, jutellaan kun kerrankin nähdään :-).

31.3.
Ja kaikesta suunnittelusta huolimatta Jukan työkaveri vie meidät molemmat sitten
loppuviimeksi Nellimistä pohjoiseen Suovaselän poroerotukselle. Huvittavaa, mutta toisaalta
suunnittelu on hauskaa ;D
 
Pelottaa katsella metsään tieltä, on niin paljon lumettomia pälviä. Vois sataa lunta..
 
Tuntuu ettei sitä tavaramäärää saa mitenkään ahkioihin, kun niin paljoa on kaksin kappalein
(tai nelin) eikä kaikkea ylimääräistä kiireessä tajuttu jättää autoon lähtiessä sählätessä. Mun
ahkiosta ei yhtä kuminauhaliitosta saa kiinni. Taitaa olla ensimmäinen kerta koskaan.
 
Kiitos viimein tulleen pakkasen hanki kantaa erinomaisesti. Pinta on aivan jäässä.

Poromies pysähtyy juttelemaan ennen kuin lähdemme, edellispäivinä oli ollut rajan pinnassa
ja kelkka oli uinut pohjaa myöten ja välillä kiveltä kivelle tömähtänyt. HUH!
 
Ensimmäinen tauko pidetään tuulelta suojassa kelon päällä, kahvia ja keksiä. Hidasta, hymyjä,
maistuu hyvälle. Aurinko paistaa.
 
Kessijärvellä ei ole puuta kuin muutama klapi. Siis maapuumetsään - ahkiot, kirves, saha mukaan
ja sukset jalkaan. Kas hanki kantaakin, sukset ovat ihan turhat. Pokasaha on aika löysä ja
tylsä, mutta ohuemmat puut katkeavat kyllä helposti. Tehdään puita monelle seuraavallekin
kulkijalle ja saunapuiksikin riittävät. Kädet maitohapoilla sahaamisesta.
 


 
Kämppä on yhä hieno, lämmitetään vasta illasta kun säästetään puuta. Sauna lämpiää nopeasti,
löyly tuntuu hyvältä. Jukalla on saunakaljaa, Kuohua - mikä maku, mikä fiilis, mikä aromi :D


Pesen ”talon” Linna -saippualla hiukset kuten viime kesänäkin, tuoksun mukana tulvahtaa muistot.


 
 

Ollaan hurjan väsyjä, edellisen yön lyhyys ja valtava määrä happea päivän aikana tuntuvat.
Jaksetaan vähän venytellä, mutta ollaan melkein unessa ennen pimeää.
 
Herään yöllä kun koko huone kylpee kultaisessa kuun valossa. Yritän pysyä hereillä ja nauttia
valosta – ihanaa, onko tätä olemassa.
 
sunnuntai
 
Aamulla tajuamme nukkuneemme 11 tuntia. Ilmankos on virkeä olo. Noustaan hitaasti, pari astetta
pakkasta ulkona. On täysin tyyntä, aurinko pilkistää pilviverhon takaa. Meitä hymyilyttää.
 
Matkaan kohti Nammijärveä. Tässä vaiheessa ollaan vielä tanakasti menossa kohti Sevettijärveä.
Lounas kelon päällä, pastaa ja tomaattikastiketta.
 
Vähitellen alkaa aivan pieni lumisade, joka sitten yltyy ihan oikeaksi lumisateeksi,
mutta joka sitten laantuu aika nopsasti. Hiihtosäästä tulee vieläkin parempi kun lumi
pehmentää kivikovaa hankea. Hiihdellään välillä vierekkäin, välillä miten sattuu omissa
maailmoissamme. Kovin kiireettömältä tuntuu matkateko ja se on hyvä se. Alan nauttia yhä enemmän.
 
Nuottamajärvellä mietitään mennäänkö Grenseparvehyttanille vai Piilolaan. Uusi
lumisade antaa kimmokkeen jotta Piilolaan ilman mitään suurempaa syytä. No puuta sieltä nyt
ainakin helposti löytyy.
 
Piilola on paikallaan ja yhtä viehättävänä kuin aina. Laitan pitoteippiä pohjiin kun jää on
vienyt ne mennessään. Tehdään lettutaikina kermaan, jota maustetaan lakkahillolla.
Paistetaan letut voissa ja höystetään vielä lakkahillolla. Ei hassumpaa.
 
Iltapalaksi valkohomejuustoa ja vähän portviiniä, toimii. YES!! Mies ei tanssi vaikka hänellä olisi
tanssikengät mukana ja mulla nutukkaat ja radiosta tulee iskelmiä. Nautittu alkoholimäärä
on siis liian pieni ;D
 
Tankataan nestettä. Ojat ovat kyllä avoimina, mutta ei täällä. Sulatetaan lunta.
 
UKK on käynyt tässä kämpässä ja vieressä Morottajilla kertoo kämppäkirja. Radiossa
lupaavat huonoa säätä! Illalla sataa useampaan otteeseen vettä ja sää on plussan puolella. Huh!
Miten käy hangelle? Täältä kyllä vielä pääsee pois vaikka sitten pohjia myöten.
 
maanantai
 
Aamulla on suojasää ja tuulee kovaa. Syödään aamiainen, nukutaan. Yhä plussalla. Syödään
lounas ja nukutaan lisää. Sataa ja tuulee. Juodaan kahvit ja nukutaan lisää. Yhä suojasää.
Päätetään lähteä hiihtelemään ja kattomaan tilannetta.
 
Metsässä upottaa paljon, jäälläkin 15 senttiä. Toljotetaan naapuriasumukset ja ”varastetaan
pulloilla vettä heidän avannosta” ;-).
 


Tuulee yhä kovempaa ja lumipyry alkaa. Käännytään takaisin Piilolaan. Käyn hakemassa sangolla
naapurin avannosta vettä. Jäällä tuuli heittelee, mutta keskittymällä vesi ei läiky.

Tehdään polttopuita tunnin verran, täytetään paikat pilkotuilla puilla. Vuolen kiehisiä
lopputalven tarpeiksi. Ja maataan taas.

Meillä on luppopäivä, vähitellen sen ymmärrän, fantsuu! 

Nautitaan alkuruoka (parannettu resepti, laajensin tortillojen makua pehmeillä kuivatuilla
hedelmänpaloilla) ja maataan, syödään pääruoka ja maataan. Eikä haittaa yhtään, päinvastoin.
 
Nyt on jo pakkasta 3,5 astetta, kyllä tämä tästä, hyvältä vaikuttaa. Huomiseksi tulee hyvä
hiihtosää. Katellaan karttoja, juodaan iltakahvit ja yritetään pysyä hereillä hämärän tuloon asti.
 
Illalla on täysin tyyntä ja hiljaista. Olemme nähneet poroja, talitinttejä, kuukkeleita,
haukan, kotkan ja poromiehiä. Hekin kuuluvat tähän luontoon.
 
Poltamme öljylamppua, se antaa hyvän valon. Tupaan tulee hämärä.
 

 
 

Kovasti nukuttaa, mutta on päätetty valvoa ainakin kymmeneen, ettei herättäisi liian aikaisin.
 
On se vaihe reissua kun totuttautuu tähän järjettömän upeaan ajattomaan tai ainakin
vapaaseen toimeliattomaan ylellisyyteen. Että ihminen oikeasti voi/saa elää näin.

tiistai
 
Yöllä on melkein yhdeksän astetta pakkasta. Mikäs olisi voinut olla parempaa.
 
Aurinkoinen päivä, välillä tuulee oikein reippaasti pohjoisesta. On pakkasta, hanki on
kova. Kävelen hangella.

 

Saamme kimmokkeen lähteä Norjaan, vastatuuleen ei tällä reissulla riehuta.
 
Hiihdetään Piilolaportenin läpi ja lähdetään Ellenkojanille kahville. Metsässä pienikin mäki
antaa jäisellä hangella hirmuiset vauhdit. Avoimella tuuli heittelee jos ei ole varuillaan.

Nähdään maakotka jonkun haukan kanssa kisaamassa taivaalla ihan läheltä.
 

 
 

Ellenkoja on hyvä, avara kämppä patjoilla johon tuodaan puut nailonverkoissa. Ulkokatto on
perinteinen ja kaunis.
 


 

Ellenkojanilta hiihdetään Grenseparvehyttanille metsien kautta. Lyhyet avoimet järvipätkät ovat
jänniä kovassa tuulessa.
 
Tämä Övre Pasvik on ainoa paikka Norjassa missä karhu saa pentuja vuosittain. Mökkikirjassa
kerrotaan tapaamisista karhun kanssa. Jonkun kalastajan kalat söi karhu kun hän kävi hakemassa
kämpästä suolaa.. Toinen kerää pihkatappeja.
 
Metsä on vanhaa, ehkä vanhempaa kuin Suomen puolella, keloja on paljon.

Appis ei ole vielä kaatunut kertaakaan. Kertakaikkisen erinomainen ahkio. (Eli miehen

ylipakattu ahkio kellahtaa pari kertaa ;-))
 
Grenseparveshyttan löytyy helposti, mutta mistä puuta? Paljonkohan Norjan kansallispuistossa
maksaisi laiton pystyynkuivuneen puun kaato? Tuota, hiihdetäänkö Suomen puolelle puun hakuun?
Läheltä löytyy onneksi maapuu.
 
Puucee on tukevasti tuettu tuulen takia :D
 
Mies ajaa partaansa, harmi ettei ole digivideokameraa mukana. Tulisi Gillette Sensor
Excelin antimainos, yhdellä mönjällä pehmitetään karvaa (joka ei pehmiä) ja sitten vimpaimella
revitään haluttomia karvoja irti. Mies kitisee ja kiroilee, mustaa mönjää valuu, jälki on huonoa.
Hyvä show.


 
 

Paistetaan lohdutukseksi ruisleipää voissa, syödään sinihomejuuston ja lakkahillon kanssa.
Toimii. Mies hymyilee.
 
Laitan uudet pitoteipit, tämä päivä putsasi taas pohjat.
 
Kämppäkirja on vuodelta 1988, täällä käy hyvin vähän kulkijoita vuosittain.
 
Kai tässä on taas mentävä nukkumaan kymmeneltä, ei tahdo pysyä hereillä.

Kämppä on hieno, kaikkea löytyy, porsliinit, porontaljoja, ihan kaikkea,

jopa naisille tamponeja. Jonkun tukikohta tämä on.
 
Yöllä taas kuu mollottaa, jos ei olisi näin rento niin jaksaisi valvoa ja ihailla
uskomattoman kaunista kuumaisemaa.
 
keskiviikko
 
Yöllä tuli pakkanen, parhaimmillaan 14 astetta jes!! Kämppäkin jäähtyi. Auringon noustua päivä
lämpeni nopeasti. Mennäänkö järven yli tarkastamaan tuntemattomia kämppiä? Tuulee liian
pontevasti, laiskaa laiskottaa, hiihdellään metsässä.
 
Helposti raja-aidan yli ja poroaidan ali. Tuota, minne mennään? Käydään kattomassa Paatsjoen
paliskunnan kämppää Jouhkahaispesäjärven rannalla. Syödään lounasta rappusilla - hyvää!!
Tuuli on taas vaihtanut suuntaa, tuulee napakasti etelästä. Mitä tehdään?
 


 

No mutta kohti Sevettijärveä sitten. Tuuli heittää meidät Turvejärven yli ja taas ollaan
Piilolassa.
 
Laitan taas vaihteeksi pitoteippejä pohjiin. Luen ohjeen ja teen kaikkien yksityiskohtien mukaan
täysin oikein (kuten aiemminkin ilman ohjeita). Jospa sää vaihtuisi ja ne nyt pysyisivät pohjissa.

Kävelen naapurin avannolle muutama sata metriä hakemaan vettä. Avanto on jäätynyt umpeen.
Hakkaan sen tuuralla auki. Viimeisellä iskulla se solahtaa kädestä ja onneksi kirosana katkeaa
siihen, että tuura osuu pohjaan eikä katoakaan näkyvistä. Huh!
 
Jäällä tuuli tuivertaa sen verran, että palatessa ei löydy omia jälkiä enää.
 
Kahvitellaan, on rauhallista istua ja katsella lumipyryä ikkunasta.
 
Illemmalla tulee metsähallituksen erävalvoja ja rajamies tuiskeesta. Toisella on näpit jäässä kun
kelkan sormienlämmitin on rikki (onko sellaista oikeasti olemassa??). Karhut ovat kuulemma
heräämässä talvilevolta ja ovat salametsästäjille helppo saalis. Kyselevät ollaanko nähty jotain,
ei olla ;D. Saamme tietää, että Käyräjärven sauna on auki ja Suomen puolelta rajavyöhyke on avattu
niin, että kolmen valtakunnan rajapyykille pääsee. Kivoja miehiä. Rauhoittavat karhupelkoani.

Vaikka koko reissulla en saa valmiiksi pähkäiltyä, että kannattaako hiihtää epämääräisen

kumpareiden yli etummaisena vai toisena.
 
torstai
 
Aamiainen. On lumipyry, siis lisää unta. Lounas ajallaan, nukutaanko lisää vai onko tuo lumipyry
hälvenemässä?!? Siis matkaan kohti pohjoista. Kilometrin jälkeen toteamme, että pyryttää yhä,
upottaa 15-30 senttiin ja tuulee vaihteeksi napakasti nassua vastaan. Tämä on tietenkin
reissun perusperiaatteita vastaan ja me käännymme pienen neuvottelun jälkeen myötätuulen.

Tänne ei olla tultu urheilemaan.
 
Lähdemme siis etelään Käyräjärvelle vaiheeksi ottamaan vauhtia. Vaikka eteneminen oli helpompaa
teimme mielenkiintoisia reittivalintoja suosien ylämäkiä. Suksiakin voideltiin matkalla kolmesti
kun lumi pakkaantui suksen pohjaan.
 
Perillä tutkitaan paikkoja (hurjan iso entinen rajavartioston kompleksi keskellä ei missään),
lämmitetään sauna, tehdään iso läjä polttopuita ja saunotaan. Ihanalta tuntuu!! Takkahuoneen takka
savuttaa sisään (kun padan ja saunan alla on tuli) ja päädytään saunaan yöksi, mikä onkin hyvä
vaihtoehto.

 

Pienen sähläämisen jälkeen tajuamme sulattaa juomavettä kattiloissa lämpiävän kiukaan päällä.

Nopeaa ja helppoa.
 

 
 

perjantai
 
Aamulla saunassa on hyvä herätä. Arvotaan pitkään mitä tehdään, ilmassa on jopa pientä kireyttä.
Päädytään käymään pienellä aamulenkillä kolmen valtakunnan rajapyykillä. Avataan latua
vuoronperään, upottaa. Pitkään arvotaan mistä mennään, mutta onneksi totellaan
rajavyöhykemerkkejä.
 
Pyykillä on outoa, että Venäjän rajaa vasten ei olekaan mitään hirmuista aitaa. Se onkin eka
kerta elämässäni.
 
Takaisin tullessa valkenee, että lumi on pyryttänyt tuloladun umpeen eli päivä on sen
verran raskas, että päätetään siirtää ahkioita vain vähän hyvään leiriin.
 
Kiukutteleva kaasupoltin rikkoutuu, samperi. Sinolia ei ole paljon kun juomavettäkin taas
sulatetaan lumesta.
 
Yö on ihanan rauhallinen, ei juurikaan tuule, vai olemmeko vain suojassa.
 
lauantai


 
 

Löydämme joen ja ensi töikseni lähden sitä ylittämään pitkin muutaman riun siltaa sillä
vastapuolelta saisi varmasti vettä helpommin. Takaisin tullessa vesilastissa menen sillan ja
lumen läpi niin että hämmästyksekseni aivan yllättäen makaan joessa pää veden alla ja lonkka
kivikossa. Ampaisen nopeasti pystyyn ja joesta ylös missä on noin metrin verran vettä. Ravaan
ahkiolle, riisun vaatteet, kuivaan ja vedän kuivaa päälle. Missään vaiheessa ei tule kylmä.
Meillä on kumppareihin varahuovat (joiden mukana raahaamista mies oli edellisenä päivänä
kyseenalaistanut), vedetään huopien suojaksi muovipussit. Olen kuiva ja lämmin. Mies on
selvästi järkyttynyt. Minä olen muuten tolkuissani, mutta en voi ymmärtää, että kännykät
drymaxx -housujen taskussa ovat kuivat. Ja että ahkiossa olevat kartat ovat kuivat ;-)

Illalla mies yrittää puhua, etten näkisi kastumisesta pahoja unia. Hän taitaapuhua itselleen.
 
sunnuntai
 
Suunta Kessijärven kämpälle. Seuraamme joidenkin ahkioiden kanssa liikkuneiden uraa ja
ihmettelemme että eivät nämä näin ole voineet mennä, kohta tämä kyllä muuttuu järkevämmäksi –
no ei muuttunut :D Siis taas omille laduille! Taas vannon, etten ikinä seuraa mitään valmista uraa

kun se vähäkään poikkeaa aiotusta reitistä.

Aurinkoista, aukeilla tuulee. On tavattoman kaunista.
 


 

Loppu on loppua, sillä Sinolia ei juuri ole ja lunta on paljon kaiken satamisen jälkeen.

Vaihtokamppeet märkinä. Reissun loppuminen on hyväksyttävä, kun muuta
mahdollisuutta ei ole. Ok minua harmittaa armottomasti.
Sevettijärvi kuiskailee kutsuvasti.
 

maanantai
 
Hiihtelemme pois.
 
 

Suovanselän erotuksen pohjoispuolella soitan Nellimin taksille, jotta tulisitko hakemaan. Olin
jo aiemmin jutellut hänen kanssaan, kun luulin, että hän veisi mut Ivalosta Nellimiin silloin
lähtiessä. Hänellä piti olla kuomullinen iso peräkärry.
 
Ootellaan ja viereen ajaa tupakkaa polttava kaveri Hiluxilla. Kääntää autonsa, sytyttää sätkän,
hyppää ulos autosta, hymyilee ja kysyy että lähdetäänkö. Ajattelen että ja taasko joku
epämäärinen tyyppi eikä taksi.

Kommentoin, että miten tuohon nuo sukset mahtuu?? Kaveri siihen, että hyvinhän ne tuosta ulos
ulottuu. Nostetaan mun ahkio kyytiin täyden siiderikorin päälle. Sitten miehet alkaa puhua
keskenään, minä kannan tavaraa auton viereen..
Kun mies sanoo, että  Ivaloonhan tässä ollaan menossa, niin kuski herää että miksi, viinaahan
on jo perä täysi.

 

Käy ilmi, että mies on hakemassa joitain tyyppejä Suovanselän erotukselta eikä suinkaan
meitä. Nostetaan Appis pois sidukorin päältä ja hyvästellään. Jää joku seikkailu kokematta ;-)
 
Kohta tulee asiallinen taksi Parviainen peräkärrynsä kera ja me pääsemme Ivaloon :D