seuraavia päiviä
Aamulla herätään aikanaan, porotokka on jäällä. Pysyvät kaukana, haistavatko savun?
Aamiaiseksi wrappeja, puuro on yhä pannassa.
Intoudumme tekemään polttopuita, niitä on sitten kaikki paikat väärällään.
Hyvin levollisia päiviä. Olemme vain, tuijottelemme tulta, yritämme olla nukkumatta pitkiä päiväunia.
Jäälle on noussut vettä, ainakin meidän rantaan. Mistähän se on merkki, meidän avannostako? Jää ei jytise tänään niin kuin edellisinä päivinä.
Ulkona on seitsemisen astettapakkasta, pilvisempää tai oikeammin sumuisempaa. Hienoa.
Kelovanhus mäellä
Sataa aina välillä aika näkymättömän kokoista jäätikkua, joka näkyy vain maassa tai kuvassa jos ottaa kuvan salamalla.
Iltaruoan alkuruoaksi teemme takan hehkussa lämpimiä leipiä. Kuivattu ruisleipä voidellaan voilla, päällystetään hyvällä herkkujuustolla ja paahdetaan takan loimussa. Ei paha. Päälle voi laittaa aavistuksen lakkahilloa tai juoksevaa hunajaa.
Jälkiruoaksi on lähes jäätynyttä vaniljakastiketta, pilkottuja pipareita, tahmeita kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä ja murskattu tuplasuklaafanipala (se joka aiheuttaa riippuvuutta). Ei paha.
Kerrassaan mitään ei tapahdu, me vain olemme. Tuijotamme tulta, olemme, kävelemme ulkona, loikoilemme. Elämä on hyvin. Ja me osataan olla rauhassa!! ”Pidetään koko vuoden luppopäivät” Tähän on hankala päästä kotona, tai oikeastaan missään muualla.
kotiinlähtöpäivä
Meillä molemmilla on pieni flunssa, kurkku kipeänä, ehkäpä kuumettakin, joka ei kyllä tässä laiskuudessa ja tasaisessa ibuprofeenilääkityksessä ole haitannut tippakaan. Eli autolle rantoja ja rantaa pitkin, moottorikelkka-miehen jälkeä pitkin. Kyllä se jää kantaa! (meitä jos kelkkaakin). Vaikka nesteitäkin roudataan takaisin - voi miten amatöörimaista!
Helppo nakki, pienestä jännityksestä huolimatta sujuvaa ja mukavaa. Teemme levollisen hiihtovaelluspäivän lukuisine taukoineen. Kovalla jäällä suksi tekee omia kiemuroitaan, pieni lumi tekee hiihtämisestä nautittavaa.
Tänä jouluna tavoitimme joulurauhan idean ja olemuksen. Ja saimme kokea kaamoksen.
Pokan tiellä jossain Juntinojan ja Ivalon Matin välissä näen oikeasta silmäkulmasta että valtava ruskeanmusta lintu lähtee lentoon kohti tietä. Juttelen puhelimessa systerin kanssa ja tajuan, että me tulemme linnulle täytenä yllätyksenä. Samassa koko etulasin edessä on ruskeanmustaa linnun selkää ja pyrstöä ja siipien päät ulottuvat vielä kymmeniä senttejä autoa leveämmäksi. Kiljun puhelimeen, että nyt me törmäämme maakotkaan!! Lintu on alle puoli metriä etulasista kun se todennäköisesti maha täynnä lihaa saa nostetta auton ilmavirrasta ja juuri ja juuri välttää törmäyksen. Tilanne oli tosi hurja, oli ihan lähellä että meillä olisi ollut etulasi ja lintu sylissä noin 90 km/h vauhdissa! Siinä ei olisi linnulle käynyt hyvin, mutta siis onni tilanteessa.
Kiitos taas kaikesta elämä!!