Ruokakaupassa varaudumme taas
hirmumyrskyyn joka pitää meidät toistaYstäväni Marita soutaa. Sain kutsun lähteä vesille. hmmm
ekaks - Maritan kanssa voi lähteä minne vain ja voida hyvin!
tokaks - revinkö selkäni soutaessa ? - ahistaako pieni vene?
Solmuuntuneena työressikimppuna junailen itää kohden.
Ruokakaupassa varaudumme taas
hirmumyrskyyn joka pitää meidät toista
viikkoa jossain saaressa. Vain herkut pitävät meidät hengissä.
Viimein rannassa. Soutanut toki olen, mutta vain päiväseikkailuja
korkeintaan yön yli. Katselemme toisiamme - vene ja minä.
Asetun veneen perään ja ensimmäisten varttien aikana valuu ressini
ja ahdistukseni minusta kuin öljyvuoto veneen perään.
Marita osaa soutaa niin hitaasti että ehdin nähdä kaiken!!
Soljumme saarten lomassa mutkitellen satumaisen kauniiden salmien läpi,
mansikkapaikasta toiseen.
Menetän ajan ja paikan tajun. Vain ihania mielikuvia jää mieleen;
On vain lempeä vesi, suuret selät, kapeat salmet, Marita ja
Maritan järkähtämätön taju mikä on olennaista,
Pasi, tuo uskollinen ystävä, upea alus, uskomattoman kaunis luonto, jyrkät saaret,
karut luodot, vehmaat metsät, mesikukat, perhoset..
Istun veneen perässä lootusasennossa ja veneen pehmeä keinunta vapauttaa
minut todellisuudesta.
Ensimmäinen yö jossain veden äärellä. Muistan, että pystytämme majoitteet, istumme iltaa tulella. Kalat tuikkivat niin että luulemme
hetken että sataisi. Ei kun se oli ennen, siinä saaressa tauolla.
Enää en muista mikä kala lisääntyi tai sitten ei. Aivan järisyttävän kaunista!!
WWF:n pr-norppa vilkuttelee meille, ui veneen alta ja leikkii.
On hyvin epätodellinen olo, onko piirretyt totta?
Kalasääsken pesä ->
Syömme perunaa, sipulia, voita ja kantarelleja tai kantarelleja, perunoita, voita ja sipulia. Aivan yhtä herkullista. Ei koskaan mikään parempaa.
Kuin emäntä jääkaapista käy Marita ottamassa sienet saaresta, kumpaa saisi olla mustatorvisieniä vai kantarelleja. Kyllä kiitos!
Toisen yön vietämme taivaan alla täydellisen kokoisella saarella.
Täysikuu ja aurinko vaihtavat paikkaa. Olemme paratiisissa.
Mitään en enää juuri muista, kuin hillittömän onnentunteen, uimisen, juttelut,
että oli hyvä olla yhdessä. Yksinkertaista hyvää elämää; hyvää seuraa,
hyvää ruokaa, kauniita maisemia, auringon nousuja ja laskuja, kuu,
kuumat rantakalliot, uiminen... enempää ei voi pyytää!!
Lopussa saunoimme ja nautimme Maritan perheen seurasta.
Ja yritin jättäytyä lähtevästä junasta onnistumatta.
Kiitos Marita!! Onnellisena tätä muistelin pimeänä talviyönä.
Ja täältä tämän sivun alareunasta voi nähdä miten se sittenkin taisi mennä ;D