seuraava päivä
Aamulla poltan puulaatikon pohjalta 20 senttiä puujätettä ja kaarnaa pois. Joulusiivous on tehty ;-)
On tuulinen päivä, pakkasta pari astetta.
On aivan hemmetin hyvä olo.
Miten ihana on olla paikassa missä ei ole kenttää. Olen irti kaikesta, irti netistä. Uskomattoman terapeuttista.
Aamiaisen jälkeen suoritamme tehtävän yksi - hankimme puita, kaksi – haemme avannosta ämpärillisen vettä, kolme – ihailemme ympäristöä. Sitten onkin tankkauksen aika eli glögiä, pipareita ja homejuustoa.
On aika tehdä päivän uroteko, kävelemme reilut sata metriä Härkäkoskea ihailemaan. Vene on vastarannalla ja lähes täysi lunta ja jään ympäröimä. Ei liikahda vaikka riuhtaisemme.
Sitten onkin jouluruoan aika. Herkuttelun jälkeen on tarkoitus vain oikaista, mutta hetken rupattelun jälkeen herään kun tuli on sammunut takasta. On aika rento olo :D
Kuutamoa on pakko käydä vähän väliä ihailemassa, muuten aika kuluu tulta tuijottaen. Tuuli lauhtuu illaksi.
yö
ensin nukahdan helposti, mutta sitten alkaa kuutamo jutella. Käyn kerta toisensa jälkeen kuutamoa, kuun loistoa, tähtiä ja puita ihailemassa. Uni ei ota tullakseen. Päähän uhkaa tulla ajatuksia - työt pitää lopettaa, rauha pitää saada elämään.. Yritän jutella itselleni että nyt ei ole näiden ajatusten aika, mutta kuu on eri mieltä.
Jossain välissä uni varmaan tulee kun aamulla herätään rytinään. Meillä on poroja pihassa. Juuri mitään ei nähdä kun ollaan niin hitaita.
Aamupuuro vaihdetaan sulavasti lettuihin, lakkahilloon ja pakastevattuihin. Ei paha.
Hiihdämme joen rantoja pitkin Ravadaksen kämpän pihalle.
Sinne tulee myös paikallinen moottorikelkkamies, on ensimmäinen uskalias. On tullut haukikoukkuja laittamaan. Kyselemme miten on uskaltanut tulla näin kauas, ei kuulemma uskaltanut ottaa rekeä mukaan. Kylälläkin kuulemma ihmettelevät. On rohkeampi kelkalla kuin me suksilla. Vaihdamme muutaman sanan ja hiihdämme Ravadasputouksia ihailemaan.
Päivän valo alkaa hiipua, putoukset ovat silti upeita, mutta hankalia kuvata.
Vesi purskuaa tuolla
Alajuoksua
Aikamme ihailtuamme ja kiipeiltyämme hiihdämme takaisin Ravadaksen kämpän pihaan. Sisällä on tylsää ja pimeää, pidämme kahvitauon kämpän pihalla.
Kuu tulee taas esiin, hiihdämme takaisin Härkäkoskelle kuuta ihaillen. Metsä on pimeä, kämpän mustaa haamua tuskin erottaa rannasta. Hanki kylpee kuun valossa, on niin upeaa!! Jää jytisee taas dunk, dunk ja lujaa. On maagista!
Lämmitämme saunan. Erinomainen löyly hyväilee, höyryämme portailla, nautimme kuohun maltaasta. Iltaa istumme ruokaillen, tuleen tuijottaen, elämästä nauttien.
Yö tulee taas aikanaan. Kuu kutsuu itseään ihailemaan.
Maisema kylpee kuun valossa
Tuolla takana Morgam Viibus
metsää, etualalla vene
Järvi kämpän takana
Kämppä kylpee kuun valossa, takassa rapsahtelevat hiipuvat hiilet.
Yöllä on kymmenisen astetta pakkasta ja aivan tyyntä ja lähes pilvetöntä.
Tätäkö tämä kaamos on - yhtä valoa?