Kesäkuu vierähti pääosin Lapin luonnossa. Vaellukset eivät muodostaneet mitään reittiä, vaan ensin olin viikon verran ennallistumassa itsekseni Pohjois-Kaldoaivissa, sitten vaeltelin viikon verran Hammastunturissa, josta käväisin parina päivänä Lemmenjoen puolella. Seuraavaksi olikin vuorossa Muotkan vaellus minne menin ja palasin Eskelisellä.
Meillä oli tarkoitus miehen kanssa mennä heti siitä yhdessä Paisille, mutta hänkin tarvitsi elpymistä joten Paistuntureille mentiin Pohjois-Kaldoaivin kautta. Sää Paistuntureilla oli hyvin tuulinen, joten itikoista tai mäkäröistä ei tarvinnut huolehtia. Viimeinen vajaa viikko menikin sitten taas Pohjois-Kaldoaivissa.
Minusta on ollut ihan päätöntä kun ihmiset ovat bloganneet reissuiltaan. Mutta jotenkin ihan kummasti, minäkin tein sen. Jotenkin se oli Timon “vika” kun hän sitä ensiksi aikoi.
Se olikin ihan hauskaa ja vaivatonta. En tiedä oliko se viimeinen kerta, mutta kivaa se oli, outoa vuoropuhelua, joka hetkittäin minua kamalasti liikutti – ihmiset olivat niin suloisia ja myötäeläviä. Puhelimen näyttöhän on ihan surkea ja kirjoitusvirheet kukoistivat, väärät kuvat latautuivat ja minulta irtosi lähinnä vaan tajunnanvirtaa, mutta jotenkin ystävät ja samanhenkiset olivat läsnä.
Uutena minulla oli mukana risukeitin, miehen nopeasti kyhäämä, mutta oiva ja ennenkaikkea kevyt peli. Risukeitin suojapussin ja ex-paistinpannun kanssa, joka tulee keittimen alle painaa 274 gr. Sitten tuli keittiöön vielä kaasupoltin 98 gr, trangian otin 48 gr, foliokansi 5 gr, vajaa pikkuinen kaasupullo 125 gr eli yhteensä 550 gr. Eli ihanan kevyttä.
Keveys oli muutenkin tän reissun teema, grammasin läheissä niin etten koskaan ja rinkka painoi n 20 kg. Tietysti tähän vaikutti se, että jokainen yksittäinen reissu ei ollut viikkoa pidempi ja sää oli aina tiedettävissä, eli ei tullut niin paljon turhaa tavaraa. Lähdin meidän rosnalla Pokan tien laidasta ja kun oli kävellyt vartin suuret mustat ajatuspilvet päässäni juoksin hulluna takaisin autolle (jonka mies kävi myöhemmin hakemassa pois) ja vaihdoin Savottaan kamat. Sitten oli taas levollinen ja hyvä mieli, vaikka se painaakin kilon enemmän, mutta kun se on niin huoleton ja hyvä!
Hammastunturin reissun kuvat löytyvät täältä
(jatkuu joskus)