Month: November 2012

Pohjois-Kaldoaivissa loka-marraskuussa

Lokakuun lopussa en voinut enää kaipuuta vastustaa. Nousin linja-autoon ennen kuutta aamulla ja ennen puolta yötä olin tunturien juurella. Levottomuuteni oli tiessään. Rauhallisena hengitin raikasta yöilmaa ja rauhaa, kuulostelin pimeää.  Lunta ei ollut vielä satanut, kuuta ei näkynyt. Päälamppu on surkea, suunta on selkeä. Kuljen hiljalleen, minulla on aikaa. Askeleet ovat varovaisia, kun jalkoihinsa ei näe.

Yhtäkkiä edessä ryskyy, pimeässä ääni on kova. Kirves on rinkassa. Onneksi ne mitä herätin eivät hyökkää puolustuakseen vaan katoavat. Varmaankin hirviä. Olisin voinut tarkistaa päälampun batterit ennen lähtöä.

Herätän myös riekkoja. Ne ovat valkoisia ja helposti havaittavissa. Miten helppoa saalista pedoille. Ja miten kauniita. Onneksi niitä taas on huonojen vuosien jälkeen.

Löydän kämpän, teen tulet kaminaan, näen tunturien silhuetit yötaivaalla, olen perillä. Nukun levollisesti.

Vaellan kurulle. Se pieni eläin on kaivanut uuden luolaston vanhan lähelle. Ulosteissa on paljon kai sopulinkarvaa. – Nyt minä luovutan. Lopetan juoksemasta tämän eläimen perässä. Hah! Mönkijän jäljet kulkevat uuden luolaston yläpuolelta.

Korpit ovat poikkeuksellisen seurallisia. Käyvät kraakkumassa useamman kerran päivässä ihan lähellä. Kuusi niitä oli porukassa enimmillään, lienee tämänvuotinen poikue. Sopuleita on ehkä vain puolet siitä mitä niitä oli silloin kun niitä oli eniten, ja ovat minusta rauhallisempia, eivät niin stressantuneita kuin aiemmin.

Päivällä on muutama tunti valoisaa. Toivottavasti lunta tulee huomenna. Hyvä on täällä.

Saan lumen.

joo, joo vedä hampaat sisään.. mä meen.

Lunta tulee yhä enemmän ja enemmän.

Miksi se ei aio jäätyä tuosta?

Sataa lunta yhä enemmän

Puro alkaa jäätyä

Ikkuna muurautuu lumeen

Silloin on hiihdettävä

IMG_7120

IMG_7122

eihän mun puroni täyty lumesta ja jäädy pohjaan.

03112011615

Kun lähden pois tunturista näen TAAS  nämä jäljet kämppäni lähellä. Voitit pieni elukka, näet minut aina kun haluat ja minä en sinua koskaan.

Pulmankijoen aarteita

Olimme melontaretkellä Pulmankijoella. Se on tavallaan tylsää ensin meloa vastavirtaan, mutta kun siellä on aarteita

On ollut hyvä sopulivuosi

Joki on levollinen, ja joo – kaunis.

Siellä kasvaa Kaarlenvaltikkaa

Vilukkoa

Pensaskanervaa, jota kasvaa Suomessa vain Pulmankijoella

Löysimme myös hienoja mystisiä aarteita.

ja Tenonajuruohoa – Tenon timjamiksi kutsuttu – harvinainen pohjoinen ajuruoho.

Sitten vain lasketeltiin takaisin Pulmankijärvelle.

Muuten – ja muistilapuksi itselle, sen joen yli menevän kulkusillan alla on tosi syvää, ei kannata tippua siihen ahkion kanssa, mutkan takana on niin matalaa, että voi hyvin kahlata sukset jalassa.

Kroatian takamailla, pikkukylissä, saarissa

mansikkapuu

Joku tuntematon ihminen puussa

Hienoja kulkumetsiä

ilta-aurinkoa rantametsässä

Hieno nudistibiitsi, sopivan kulkumatkan takana

Oli tarkoitus kävellä, mutta uimiseksi meni

Tässäkin kävelystä tuli uinti ja lounas rannalla

sinipyrstöinen kala

Syklaameja kuin rikkaruohoa

Hän lähti ruokametsälle

paras lounas! herkullista omatekemää

Lofooteilla on huippua

Täytyy myöntää, että kaipaan takaisin Lofooteille. Ymmärrän, että miksi ne kaikki sinne aina vaelsivat.

Kuvia Rásttigáisálta

Rásttigáisá edessä tasangon takana, tuonne juurelle on kuusi kilometriä, siinä on mittasuhdetta

Kukkia Lofooteilta

Lofootit ovat kukkahullun paratiisi. Tällä niistä muutamia.

http://duottar.net/lkukkia/album/index.html

Lapin kukkia

Kauneinta mitä on, kukkia Lapin luonnosta

http://www.duottar.net/lapinkukkia/

Melomassa Inarilla kesällä 2012

Inarilla puhkuivat tuulet ja jouduimme sietämään ainakin ylimääräisen vuorokauden odotusta. Kaikki mahdolliset sääennusteet näyttivät samaa, navakkaa tuulta. Viimein sää vaihtui ja juteltuamme erään sevettijärveläisen rouvan kanssa, päätimme kokeilla lähtöä Sevettijärven läheltä poroerotukselta. Huono idea. Turhan pitkä kantomatka. Tämä täytyy olla sellainen matka, että kaveri innostuu eikä inhoa.

Toinen vaihtoehto oli lähteä Coolmasjuuhalta. Olin juuri kantanut kaiken kaman joen rantaan, kun paikalle sattuivat kolme eri kokoista eräjormaa (kaappi-, iso- ja normikoko), jotka yhteen ääneen sanoivat, että ovat olleet joella kalassa ja reitti on lähes mahdoton, veden alla, vaarallinen, hankala, eivät lähtisi itse sitten millään inkkarilla. Olivat tavanneet kaksi kaverusta, jotka olivat luovuttaneet kivikossa liukastellessaan. Hmm. Kamat autoon.

Nitsijärvellä oli navakka vastatuuli ja vaahtopäita. Syötiin ja odoteltiin, ei muutosta. Lähdettiin. Käyräniemi, sama tilanne. Ukonjärvi oli vaahtopäillä, hymyni hyytyi. Ivalon Alko, punaviiniä, sää lämmittää valkoviinin. Ja Maritan vuoksi jekkua.

Veskoniemi, ollaan siirrytty tuulen toiselle puolen. Pääsemme vihdoin vesille, ihan hymyilyttää. Ja pelottaa vähän, kun kaveri ei osaa uida, jos ei ole kaksi alastonta naista vedessä ihan lähietäisyydellä, mutta onneksi hän pitää pelastusliivejä. Eikä olla melottu yhdessä kuin vähän pikkujärvellä ja Jäämeren tyynillä vuonoilla.

AI NIIN! No eihän se noin menny kuten edellä. Inarin kirkonkylän jälkeen yritimme laskea kanootin Paavisvuonoon ja Mahlattinuoraan. Siellä olisi ihan pakko olla vähemmän tuulta. Ajelimme kilometrikaupalla pitkin hiekkateitä vaaroja ylös ja alas ja etsimme sopivaa paikkaa päästä vesille, mutta ei. Me vain törmäsimme puomeihin ja mökkiteihin, vaikka ihan kaikki tiet yritimme. Joten eikun takaisin pikitielle ja sitten vasta Ukonjärvelle vaahtopäitä tuijottelemaan.

No joo, yritimme vielä laskeutua järvelle myös Ukonjärven Lomakylästä. Etsimme henkilökuntaa aikamme, mutta kun ei löytynyt, niin ei saatu lupaa, eikä voitu ajaa rantaan eikä jättää autoa. Hmm

http://www.duottar.net/inari12/album/index.html

Tuntsa kesä 2011

Kesäkuun puolenvälin retki kauniille, rehevälle Tuntsalle, kuvia löytyy täältä

http://www.duottar.net/Tuntsa11