Marraskuun loppua Koilliskairassa

Vuonna 2011 oli niin vähän lunta, että marraskuun lopussa – joulukuun alussa pääsin jalan kulkemaan Koilliskairassa. Lähdin Kiilopäältä ja kuljin Suomujoelle, josta sitten Saariselälle. Olin poskettoman onnekas, koko tienoo oli vain minun! Ja muutaman sadan eläimen, jotka jättivät jälkensä lumeen. Oli hienoa kulkea heidän jäljissään. Vasta ihan retkeni lopussa näin muita ihmisiä.

Päivä oli lyhyt, kameraan on ikuistettu aurinkoa. Sain yhden hienon alijäähtyneen vesisateen, havahduin, kun puolet minusta oli jääkuorrutettu. Tuollahan se on helppoa, kun jossain lähellä on aina kämppä jossa pääsee sulattelemaan.

Sula Ivalojoki ja keskipäivän aurinko
Sula Ivalojoki ja keskipäivän aurinko
Kajastaa metsässä
Kajastaa metsässä
Onko tuolla tuntureita
Onko tuolla tuntureita
Luonnon grafiikkaa
Luonnon grafiikkaa
että saan..
että saan..
täällä kulkea!
täällä kulkea!
Rauhaa, kulkijan onnea
Rauhaa, kulkijan onnea
Päivän valoisin hetki
Päivän valoisin hetki
"iltaruskoa"
“iltaruskoa”
tämän vuoksi täällä
tämän vuoksi täällä
onnellisen kulkijan tunturinkuvetta
onnellisen kulkijan tunturinkuvetta
Yöllä lampi jäätyi
Yöllä lampi jäätyi
Aina yhtä kauniit siiveniskut - riekko
Aina yhtä kauniit siiveniskut – riekko
puro pulputtaa, onhan täällä ääniä
puro pulputtaa, onhan täällä ääniä
ylityksissä ei kannata livetä
ylityksissä ei kannata livetä
Keskipäivän aurinko purossa
Keskipäivän aurinko purossa
En ole ainoa kulkija
En ole ainoa kulkija
Jääputous
Jääputous
pyörivä jääkiekko purossa
pyörivä jääkiekko purossa
Lankojärven rauhaa
Lankojärven rauhaa
Kaunista sinistä
Kaunista sinistä
Päivän rauhaa
Päivän rauhaa
jääpurjeita vaivaiskoivuissa
jääpurjeita vaivaiskoivuissa
Taas yksi kaunis keskipäivän aurinko
Taas yksi kaunis keskipäivän aurinko
hurjia värejä
hurjia värejä
tämä lupaa hyvää
tämä lupaa hyvää
ne kauneimmat
ne kauneimmat
no sieltähän se aurinko kurkistaa
no sieltähän se aurinko kurkistaa
lähteen kasvot
lähteen kasvot
miten tämä voi olla ruma?
miten tämä voi olla ruma?
tyytymätön kuukkeli, en ruokkinut
tyytymätön kuukkeli, en ruokkinut
lintuja pakkaspuissa
lintuja pakkaspuissa
hurmaavaa huurretta
hurmaavaa huurretta

Kiitos!

Kesä 2010

Kesäkuu vierähti pääosin Lapin luonnossa. Vaellukset eivät muodostaneet mitään reittiä, vaan ensin olin viikon verran ennallistumassa itsekseni Pohjois-Kaldoaivissa, sitten vaeltelin viikon verran Hammastunturissa, josta käväisin parina päivänä Lemmenjoen puolella. Seuraavaksi olikin vuorossa Muotkan vaellus minne menin ja palasin Eskelisellä.

Meillä oli tarkoitus miehen kanssa mennä heti siitä yhdessä Paisille, mutta hänkin tarvitsi elpymistä joten Paistuntureille mentiin Pohjois-Kaldoaivin kautta. Sää Paistuntureilla oli hyvin tuulinen, joten itikoista tai mäkäröistä ei tarvinnut huolehtia. Viimeinen vajaa viikko menikin sitten taas Pohjois-Kaldoaivissa.

Minusta on ollut ihan päätöntä kun ihmiset ovat bloganneet reissuiltaan. Mutta jotenkin ihan kummasti, minäkin tein sen. Jotenkin se oli Timon “vika” kun hän sitä ensiksi aikoi.

Se olikin ihan hauskaa ja vaivatonta. En tiedä oliko se viimeinen kerta, mutta kivaa se oli, outoa vuoropuhelua, joka hetkittäin minua kamalasti liikutti – ihmiset olivat niin suloisia ja myötäeläviä. Puhelimen näyttöhän on ihan surkea ja kirjoitusvirheet kukoistivat, väärät kuvat latautuivat ja minulta irtosi lähinnä vaan tajunnanvirtaa, mutta jotenkin ystävät ja samanhenkiset olivat läsnä.

Uutena minulla oli mukana risukeitin, miehen nopeasti kyhäämä, mutta oiva ja ennenkaikkea kevyt peli. Risukeitin suojapussin ja ex-paistinpannun kanssa, joka tulee keittimen alle painaa 274 gr. Sitten tuli keittiöön vielä kaasupoltin 98 gr, trangian otin 48 gr, foliokansi 5 gr, vajaa pikkuinen kaasupullo 125 gr eli yhteensä 550 gr. Eli ihanan kevyttä.

Keveys oli muutenkin tän reissun teema, grammasin läheissä niin etten koskaan ja rinkka painoi n 20 kg. Tietysti tähän vaikutti se, että jokainen yksittäinen reissu ei ollut viikkoa pidempi ja sää oli aina tiedettävissä, eli ei tullut niin paljon turhaa tavaraa. Lähdin meidän rosnalla Pokan tien laidasta ja kun oli kävellyt vartin suuret mustat ajatuspilvet päässäni juoksin hulluna takaisin autolle (jonka mies kävi myöhemmin hakemassa pois) ja vaihdoin Savottaan kamat. Sitten oli taas levollinen ja hyvä mieli, vaikka se painaakin kilon enemmän, mutta kun se on niin huoleton ja hyvä!

Hammastunturin reissun kuvat löytyvät täältä

(jatkuu joskus)