Vuonna 2011 oli niin vähän lunta, että marraskuun lopussa – joulukuun alussa pääsin jalan kulkemaan Koilliskairassa. Lähdin Kiilopäältä ja kuljin Suomujoelle, josta sitten Saariselälle. Olin poskettoman onnekas, koko tienoo oli vain minun! Ja muutaman sadan eläimen, jotka jättivät jälkensä lumeen. Oli hienoa kulkea heidän jäljissään. Vasta ihan retkeni lopussa näin muita ihmisiä.
Päivä oli lyhyt, kameraan on ikuistettu aurinkoa. Sain yhden hienon alijäähtyneen vesisateen, havahduin, kun puolet minusta oli jääkuorrutettu. Tuollahan se on helppoa, kun jossain lähellä on aina kämppä jossa pääsee sulattelemaan.
Sula Ivalojoki ja keskipäivän aurinkoKajastaa metsässäOnko tuolla tuntureitaLuonnon grafiikkaaettä saan..täällä kulkea!Rauhaa, kulkijan onneaPäivän valoisin hetki“iltaruskoa”tämän vuoksi täälläonnellisen kulkijan tunturinkuvettaYöllä lampi jäätyiAina yhtä kauniit siiveniskut – riekkopuro pulputtaa, onhan täällä ääniäylityksissä ei kannata livetäKeskipäivän aurinko purossaEn ole ainoa kulkijaJääputouspyörivä jääkiekko purossaLankojärven rauhaaKaunista sinistäPäivän rauhaajääpurjeita vaivaiskoivuissaTaas yksi kaunis keskipäivän aurinkohurjia värejätämä lupaa hyvääne kauneimmatno sieltähän se aurinko kurkistaalähteen kasvotmiten tämä voi olla ruma?tyytymätön kuukkeli, en ruokkinutlintuja pakkaspuissahurmaavaa huurretta
